Kävin läpi joulun alla Alkon ostosuunnitelmaa vuodelle 2011. Nyt on hyvä aika tarkastaa, mitä hyllyille saatiin kevään aikana. Noudatan Alkon tapaa listata maat aakkosjärjestyksessä.

Argentiinasta Alko etsi alkuvuodeksi 7 viiniä, jotka 1,5, litran pussia lukuun ottamatta ovat saapuneet. Positiivisin kuva jäi Chakana Syrah’sta (15,95€), joka edustaa viileän ilmaston Syrah’ta. Viinin mausteisuus yhdistyi mukavasti pehmeään tammisuuteen, jota tasapainoinen hapokkuus mukavasti tukee. Harmillisesti molemmat maistamani pullot Domaine Jean Bousquet Reserva Malbecia (16,90€) ovat olleet korkkisia. Toivottavasti vain sattumaa. Edullinen luomu roseekin löytyi, vaikka vähän epäilin. Santa Ana Eco Shiraz Rose on hintaansa nähden (7,48€) ihan kelpo tuote. Raikas ja kukkea.

Alkoholipitoisuudet viineissä hämmentävät. Punaviineistä kaikki ovat vähintään 14,5% osa 15% ja roseekin 14%. Pidetäänkö Alkossa alkoholista vai eikö vähempi alkoholisia ole enää edes tarjolla?

Australiasta Alkolla oli alkuvuoden toiveissa 6 viiniä – toinen toistaan erikoisimmilla hauilla. Täsmähaku kolmen tai useamman rypälelajikkeen sekoitteesta, joista yhden piti olla Dolcetto paljastui Heartland Stickleback Rediksi. Dolcettoa on kokonaista 9%. Ne, jotka maistavat tuon Dolceton tuolla joukossa ovat melkoisia mestareita. Ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, että ostaja on halunnut tämän tuhdin ja vähän turhankin alkoholisen, mutta tunnetun viinintekijän tekemän viinin valikoimaan. Tasapuolisuuden nimissä ostosta pitää järjestää haku. Jotta ostaja saisi haluamansa viinin, pitää haku tehdä sellaiseksi, ettei siihen ainakaan kovin moni muu viini osu. Jos näin on, niin resursseja palaa turhaan hakukierrokseen, kun päätös on jo ainakin implisiittisesti tehty. Lisäksi ostajan vastuu valinnoistaan hukkuu hakurumbaan.

Helmikuulle haluttu Shiraz – Tempranillo sekoitus on hakuna yhtä erikoinen. Valittu viini Plan B Shiraz (11,45€) on sinällään ihan kelpo viini – runsas, melko täyteläinen ja hennosti tamminen, mutta siinä on vaivaiset 5% Tempranilloa. Lainsäädännön mukaan viiniä saa myydä rypäleen nimellä, jos 85% viinistä on ko. rypälettä. Muita rypäleitä ei tarvitse edes ilmoittaa. Alkolle ilmeisesti riittää prosenttikin haluttua lajiketta. Olisiko niin, että tärkeämpää kuin halutun lajikkeen vaikutus viiniin on sen vaikutus Alkolle tarjottavien viinien määrään? Shiraz – Tempranillo viinejä saadaan varmasti vähemmän tarjolle kuin Shiraz-viinejä (joissa voisi silti olla 5% Tempranilloa).

Western Australiasta haetun Chardonnay-Viognier sekoitteen piti olla haun mukaan tammitettu. Ei ole. Viinissä jonka nimi on You, me and the Gatepost Chardonnay-Viognier (11,48€) ei ole tammesta häivääkään ja Alkon omakin tuote-esittely kertoo kypsytyksen tapahtuneen terästankeissa. Näyttää siis siltä, että monopoli kompastuu itsekin näihin monimutkaisiin hakuihinsa. Muutenkin ihmetyttää miksi moinen viini on ostettu. Aluksi reilusti rikiltä tuoksuva pullote on neutraali, hieman sitruksinen, mutta varsin persoonaton ja hintakin on laatuun nähden yläkanttiin.

Kalliiseen kategoriaan saatu Eileen Hardy Chardonnay (29€) on yksi Australian tunnetuimmista viineistä ja siinä mielessä perusteltu valinta. Tyylikäs, paahteisen tamminen, mutta myös täyteläinen vuosikerta 2006 on edelleen melko nuori ja kypsymistä voinee odottaa. Rinnalleen Eileen Hardy kaipaisi vähän pienemmän tuottajan vastaavan tuotteen. Maaliskuulle aikataulutettua yhdeksän euron Durifia, jonka tuloa jo alun perin epäilin, ei ainakaan vielä ole näkynyt.

Chilen valikoimaan tuli keväällä 11 uutta viiniä kevään 2011 ostosuunnitelmasta sekä 3 laatikkoviiniä ilmeisesti vielä edellisen listan loppuja. Laatikkoviinit ovat toki ekologisia, mutta kolmen litran pakkauskoko on liian suuri. Kulutus kasvaa. Nämä viinit ovat tyyliltään hyvin erilaisia. Majo (19,99€/2,25l) on hyvin nuori ja kepeän, jopa banaanisen hedelmäinen. El Condor (33,10€/3l) vähän herukkainen, hieman maamainen ja keskitanniininen, mutta pieni haihtuvien happojen etikkaisuus tuulahtaa nenään. Frondoso (35,70€/3l) on puolestaan tyyliltään karhea , melko tanniininen ja jopa hieman rankainen. Jokaiselle kai sitten jotakin.

Ekologisuus näkyy valinnoissa muutenkin. Yhdentoista viinin joukossa on kaksi 1,5 l pussiviiniä (Sierra Grande Chardonnay 16,90 ja Earth Balance 13,99€), jotka molemmat on laivattu tankissa Chilestä ja pussitettu Ruotsissa. Lisäksi kumpainenkin on valmistettu luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä. Kahden pullon kokoinen pussi on jo sopiva ekologisuuden ja pakkauskoon yhdistelmä, josta riittää mukavasti vähän isommallekin seurueelle. Varsinkin Chardonnayn laatu vastaa hyvin hintaa ja sitä voi hyvin suositella ekologiseksi viinivalinnaksi. Earth Balance jää hieman karheaksi.

Luomua on myös Adobe Reserva Syrah Mourvèdre Merlot (9,99€). Tätäkin Alko halusi ilmeisesti itse, kun hakuun oli laitettu vaatimukseksi vähintään 30% Chilessä hyvin vähän viljeltyä Mourvedèa. Tämä uutuus muistuttaakin enemmän Australian muhkean hillomaisia ja alkoholisia tuotteita kuin Chilen usein enemmän hedelmäisiä ja viileämmän oloisia viinejä. Kai sitten viinikansa tarvitsi Mourvedrèa sisältävän blendin Chilestä?

Uudelta Bio Bion alueelta on saatu kaksi viiniä. Cono Surin Vision-sarjan Riesling (11,89€) ja alle kympin (9,99€) Llai Llai Pinot Noir. Cono Surin viinejä Alkossa alkaa olla aika runsaasti, mutta talon viinit ovat poikkeuksetta puhdaspiirteisiä ja rypäleelle tyypillisiä. Valikoimassa ololle on siis myös katetta. Tässäkin viinissä Rieslingin hapokkuus sekä teräksinen, sitruunainen mineraalisuus ovat hyvin esillä ja niitä tasapainottaa mukavasti 8g/l sokeri. Llai Llai Pinot Noir on hintaansa nähden oivallinen kevyehkö eurooppalaistyylinen pinot, jossa on melko runsas hapokkuus ja hieman savuisen mansikkainen tuoksu. Häivähdys tammea tuo viiniin mukavasti ryhtiä ja alkoholi (vain 13%) pysyy mukavasti taustalla.

Alkon haut kalliimpaan alle 20€ kategoriaan tuottivat laihahkon tuloksen. Helmikuussa tullut T.H. Carignan Cauquenes (19,11€) oli tasapainoinen melko runsaasta tanniinisuudestaan huolimatta. Tämä viini lieneekin jo loppunut. Santa Alicia Carménère Gran Reserva de los Andes (17,21€) on juhlallisesta nimestään huolimatta melkoisen arkinen hieman niukkahappoinen, mausteinen ja hieman lakritsainen viini. Myöskään Alkon haun mukaan vähintään 30% Cabernet Francia sisältävä viini, joksi valikoitui Loma Larga Quinteto (15,68€), ei vakuuuta. Hieman raa’an oloinen viini henkii paprikaisuutta ja rankaista herukkaisuutta.

Espanjan punaviinien viinien myynti on laskenut tasaisesti. Laskua vuoteen 2003 verrattuna on 40%, vaikka punkkujen kokonaismyynti on lisääntynyt melkein 30% samana aikana. Massiivinen pudotus. Espanjan valkoviinit ovat laskeneet samaan aikaan noin 15%, mutta kuohuviinien myynti on lähes kaksinkertaistunut ja ohittanut määrässä valkoviinit. Uusimmat tämän vuoden luvut näyttävät punaviinien laskun loppua ja valkkarien ja kuohujen lähes 10% kasvua. Olisivatko uudet ostot onnistuneet?

Ainakin valkoviinien puolelta löytyy mainioita ostoja. Edullinen Dos Caras Verdejo Sauvignon Blanc (6,98€) on mukavan raikas kesäviini, josta voi löytää sekä Verdejon greippisyyttä että Sauvignon Blancin herukkaisuutta. Mocén Sauvignon Blanc (11,58€) Ruedasta on astetta laadukkaampi ja intensiivisempi viini, jossa raikas hapokkuus nostaa greippisyyden ja herukkaisuuden vielä voimakkaammin esiin. Verdejoa viinissä ei ole, vaikka maun greippisyden perusteella niin kyllä luulisi. Erinomainen kesäviini.

Erikoisia valintoja puolestaan ovat kummallisen karkkinen ja vihanneksinen Remonte Chardonnay (7,48€) Navarrasta sekä kylläkin perinteinen, mutta puisevan tamminen valkoinen Riojan viini Conde de Valdemar Finca Alto Cantabria (11,98€).

Kuohuviineistä sekä Parés Baltà Brut ’b’ (9,49€) että Sumarroca Gran Reserva Brut Nature (10,95€) ovat vähän samaan tapaan vaatimattomia. Molemmat viinit ovat hieman karvaita ja raa’ahkon oloisia. Parés Baltà Brut ’b’ on luomuviini ja taas tulee todistettua, että kunnon luomusta pitää maksaa vähän enemmän. Gran Reserva Cavaa Alko haki alihintaan (alle 12,90€) ja on löytänyt jostain todella edullisen. Gran Reserva-merkintä edellyttää 30 kuukauden pullokypsytystä. Pieni tuuminta viinin hinnan ja sen vaatiman kypsytysajan suhteesta antaa taustaa arvailuille siitä, montako senttiä perusviini on maksanut per litra. Tuskin kovin montaa. Viiniä lienee kypsytetty pullossa enemmän Gran Reserva-merkinnän kuin laadun vuoksi. Ainakaan kahden ja puolen vuoden pullokypsytys ei tunnu Sumarroccan rakenteessa ja autolyysin aromit jäävät lähinnä mielikuvituksen varaan.

Ribeira del Dueron alueelta on saatu kaksikin uutta viiniä. Catania Crianza 2007 (11,48€) on runsas ja hedelmäinen, lempeän tamminen, mutta hieman hampaaton perusviini. Valpincia Reserva 2005 (19,71€) on intensiivisempi ja tiiviimpi viini, joka hämmästyttää nuorella hedelmäisyydellään. Toimii mainiosti jo nyt, mutta paranee vielä. Kellariin. Lisäksi valikoimaan on saatu pieneltä Cigalesin alueelta Val de los Frailes Vendemia Seleccionada 2005 (12,99€). Muhkea, ehkä hieman tekninen, mutta hyvin tehty viini. Tästä ei ole ostosuunnitelmassa mainintaa – olisiko edellisen kauden häntiä?

Aivan oma lukunsa on appelsiinilla maustettu kitkerä ja makea limpparikuohu Platino Orange Pleasures (6,49€). Tämä lienee tarkoitettu uusavuttomille teineille, jotka eivät itse osaa blendata appelsiinimehua ja makeaa skumppaa keskenään tai sitten Espanjaan juuttuneille eläkeläisille. Alko on viime aikoina korostanut vastuullissuttaan. Näistä voisi aloittaa.

Etelä-Afrikan kuuden viinin helmi on Graham Beckin Brut Rosé (15,85€). Kaunis, kukkean hedelmäinen, hennon vadelmainen ja hieman paahteinen kuohuviini, jossa on pienet tasapainoiset kuplat ja hyvä hapokkuus.

Myös Etelä-Afrikasta on haluttu Cabernet Francia sisältävä sekoiteviini. Valitusta Post House Penny Black 2008:sta (19,68€) sitä saa kyllä hakea suurennuslasilla. Kahdeksan (8!) prosenttia sitä kuulemma on. Helpompi viinistä on löytää Merlot’n (31%) hillomaisuus ja Shiraz’n (33%) mausteisuus, jotka tosin molemmat peittyvät massiivisen alkoholin alle. Taas tulee mieleen, että mikähän järki on etsiä viiniä, jossa on 8% jotakin tiettyä (marginaalista) lajiketta?

Hakemalla viiniparia (= punainen ja valkoinen samalla brandilla) Swartlandista saatiin valikoimiin massabrandi Oestrich Landing. No isolla volyymilla tehdään tasalaatuista, mutta myös melko tasapaksua tavaraa.

Alkon haut Intiasta (alle 11€) ja joko Etelä-Koreasta, Kiinasta tai Thaimaasta (alle 14€) olivat jo alun perin erikoisia. Ja niin on lopputuloskin. Sula Red Zinfandel (9,99€) on ylipaahtunutta, hieman valmiiksi hapettunutta kuuman ilmaston viiniä, jota ilman pärjää mainiosti. Kiinan Dynasty Jinwangchao Cabernet Sauvignon (9,99€) on sentään juotavaa, mutta maistuu 7€ eteläranskalaiselta bulkkiviiniiltä. Paljon olisi säästynyt rahaa, vaivaa ja aikaa, jos molemmat olisi jätetty ostamatta.

Italiasta etsittiin ehkä hieman marginaalisia, mutta mielenkiintoisia viinejä 10-25 euron hintahaarukkaan. Baracchi Smeriglio Syrah (16,90€) on lihaisa, mausteinen ja hieman pippurinen Syrah selvästi viileän ilmaston tyyliin. Hapot ovat ryhdikkäät ja alkoholiakin on mainiosti vain 13% pysyen kauniisti taustalla. Kiva jokeri sokkopruuveihin.Nino Negrin Valtellinan Mazèr Inferno (18,00€) ei yllä ihan samaan, vaikka onkin aluelle tyypillisesti kevyehkö ja Nebbiololle ominaisesti tanniininen. Tanniinit ovat hieman karheat ja viini jää hieman terävähkön oloiseksi.

Valkoisista Tiefenbrunner Moscato Gialloa (19,09€) ostettiin vain 400 pulloa ja ne lienee jo myyty. Ei ihme, sillä viini oli kauniin aromaattinen ja siinä oli tyylikäs happorakenne. Sen sijaan Vesevio Fiano di Avellino (14,02€) on aluksi hieman rikkinen, mutta myös hennon päärynäinen ja kevyesti hedelmäinen. Vaikka viinissä on kohtuullisesti happoja se jää aika ohueksi.

Kuohuviineistä Ca’del Boscon Franciacorta täyttää mainiosti paikkansa Italian ystävien ‘samppanjana’. Paljon Chardonnayta (75%) sisältävä viini on tyylikäs hennon hiivainen ja kukkainen viini, jossa elegantit kuplat ja maltillinen 6 g/l dosage. Proseccon alue on uuden DOCG luokituksen, DOCG Conegliano Valdobbiadene Prosecco, myötä pitänyt itseään muutenkin esillä ja hyvä niin. Siksi varmaan Alkokin ottaa kalliimpaa Proseccoa nyt myyntiin. Sinällään Astoria Cuvée Tenuta Val de Brun (17,62€) on ihan kelvollinen ja laadukaskin, mutta hiukkasen kallis Prosecco. Kuplia on hieman niukasti, mutta se kuuluu tyyliin. Kuitenkin pieni makeus (17 g/l), niukkakuplaisuus ja vain kohtalainen hapokkuus tekevät yhdessä viinin rakenteesta hieman lattean. Hämmentävää on, että Alko luokittelee tämän viinin erittäin kuivaksi, mitä se ei missään tapauksessa ole. Kansainvälinen termi luokalle 12-17 g/l sokeria on extra sec, josta kuivempia ovat vielä brut ja extra brut. Alko on yhdistänyt termit brut ja extra sec ja käyttää niistä termiä erittäin kuiva. Extra brut (ja non dosage) ovat sitten täysin kuivia.

Edullisissa valkoviineissä Alkolla on kivoja onnistumisia. Campanian Rocca del Dragone Falanghina (8,98€) on greippisen hedelmäinen ja ryhdikään hapokas viini, jossa palaset ovat hyvin kohdallaan. Hintaansa nähden erinomainen ostos. Myös Collefrisio Zero Trebbiano d’Abruzzo (9,42€) on mukava lisäys Italian luomuviinilistaan. Hieman Grüner Veltlinerin tyyppinen aromimaailma ja myös hyvä hapokkuus tekevät siitä tasapainoisen ja raikkaan hedelmäisen kesä- ja rapuviinin.

Itävalta on tällä hetkellä ehkäpä Euroopan innovatiivisin viinimaa ja on hienoa, että sen viinejä saadaan lisää valikoimiin, vaikka tuotantomäärät eivät ole kovin suuria. Onnistumisia ovat kuohuviinivalikoimaa laajentava hapokas Szigeti Grüner Veltliner Brut (14,57€), jossa on runsaat kuplat ja hyvä tasapaino sekä runsashappoinen ja vihreän hedelmäinen valkoviini Leth Duett Riesling & Veltliner (8,98€), jota pieni (7g/l) jäännössokeri pehmentää. Sen sijaan hinnakas ja nimekäs luomuviini Jurtschitsch Langenlois Sauvignon Blanc (23,90€) on vihreän ja raa’an oloinen, melko neutraali ja hieman vihanneksinen eikä anna rahalle vastinetta.

Itävallan punaviiniosasto kaksinkertaistui kolmen uuden jäsenen myötä. Valikoimaan saatiin paikalliset lajikkeet St.Laurent, Zweigelt ja Blaufränkisch. JR vom Steinfeld St. Laurent (16,90€) on keskitäyteläinen, yrttinen ja hieman mausteinen ja mustikkainen viini, jossa on hyvä happorakenne ja kevyet tanniinit. Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum (13,88€) on marjaisampi, mutta myös hieman tanniinisempi vaihtoehto.

Kanadan hakua arvelin täsmähauksi Osyoos Laroselle. Pieleen meni ja valituksi tuli Jackson-Triggs Grand Reserve Meritage (28,90€). Viini kaiketi tuli ja meni. Itse en muista koko pulloa edes nähneeni, mutta on siitä huhtikuun uudet tuotteet esitteessä maininta. Yllätävä suosio, jos 480 pulloa kallista kanadalaista on jo juotu.

Libanonista haettiin kallista viiniä, joksi arvelin Ch. Musaria. Väärin meni sekin ja hyllyille saatiin Ch. St. Thomas (28,80€). Viini on toki runsas, nahkainen ja täyteläinen, mutta hinta on kova ja vielä Libanonista. Tämä lienee hyllyillä vielä jonkin aikaa. Ehkä tämänkin sijaan olisi voinut täyttää puutteita vaikkapa USAn valikoimassa.

Portugali on panostanut viinintuotantoon viime aikoina runsaasti ja se näkyy myös tarjonnassa. Hedelmäisyys korostuu ja vanha konsentroitunut ja hapettunut tyyli häviää pikkku hiljaa. Tällä kierroksella Alkon valikoima kasvaa kolmella valkoviinillä. Ajatus 100% Alvarinho Vinho Verdestä on hyvä ja viinikin kohtalainen. Ehkä hieman lisää hapokkuutta aromaattisuuden tueksi olisi tehnyt Vinho Verde Alvarinhosta (13,89€) vielä elegantimman. Topázio Reserva (13,76€) kantaa ehkä hieman vielä vanhan tyylin kaikuja. Tammea on paljon ja tyyli on hieman oksidoitunut – vähän kuin valkoinen Rioja.
Quinta da Giesta Branco (8,50€) on melko neutraali kevyesti hedelmäinen viini, mutta Alko: miksi yhden rypäleen piti olla Encruzado?

Punaissa haaviin on saatu kaksi viiniä Dourosta. Tammeton Crasto Douro (12,21€) on mukavan yrttinen, mausteinen ja ihastauttavasti kevyehkö viini. Churchill’s Estate Reserva (19,49€) on tuhdinmpaa modernia Portugalia. Viini on tehty hedelmäiseksi ja muhkeaksi uuden maailman tyyliin. Tuoksussa korostuvat vaniljaisuus ja toffee. Suussa runsaat, mutta kypsät tanniinit vievät päähuomion. Ehkä tuohon hintaan voisi saada vähän yksilöllisyyttäkin.

Ranskan valikoima Alkossa on suuri, mutta monelta osin aika mielikuvitukseton. Yllätykset ja innovatiiviset tuottajat ovat vähemmistössä ja perinteisiltä alueilta on saatu lähinnä mitä muilta on jäänyt yli. Ranskaan Alko voisi hieman paneutua. Alsacen ja Rhonen valikoimat ovat stabiileja ja listalla keikkuu tyypillisiä mutta mielikuvituksettomia viinejä lähinnä siksi, ettei muutakaan ole tarjolla. Ei kannata ihmetellä, ettei ole kysyntää. Bourgognen edustus on melko vaatimaton ja ainakin lähes kaikki tuntemani burgundin ystävät tilaavat viininsä ulkomailta tai ostavat systeemistä. En ihmettele sitäkään.

Chablis’n viinejä sentään on kohtalaisesti tarjolla ja niitä on saatu pari lisääkin. Petit Chablis le Donjon des Eschofiers (12,60€) on neutraali hieman vihreän karhea ja mineraalinen viini. Drouhin Vaudon Chablis Grand Cru Vaudésir (44,70€) on tyyliltään tamminen huippu Chablis. Se on täyteläinen ja runsas, tamminen, kermainen ja pähkinäinen viini, jonka leveä suutuntuma päättyy eleganttiin pitkään ja samettiseen jälkimakuun. Tarhaa on viljelty luonnonmukaisesti vuodesta 1990 ja biodynaamisesti vuodesta 1999 lähtien, mutta luomuviinien listalla tätä ei Alkon sivuilta löydy. Sertifikaatti taitaa puuttua.

Punaista Bourgognea tuli vain yksi lisää, mutta positiivista on, että tuottaja on moderni ja laatutietoinen. Vincent Girardin Volnay 1er Cru Les Santenots (36,40€) on tuottajan tyylille uskollisesti yrttinen, metsäinen ja jopa hieman eläimellinen burgundin viini. Viinissä on Volnaylle epätyypillisesti voimaa ja runsautta, mutta myös kaivattua eleganssia. Tanniinit ovat kypsät ja samettiset, suutuntuma leveä ja jälkimaku pitkä ja moniulotteinen. Vuosikerta on 2007, joten kellarointia tämä vielä vaatii.

Alkon edullisten klassikkojen etsintä ei tuottanut toivottua tulosta. Kahdenkympin Margaux (19,80€) on sitä mitä on tilattu. Ison viiniliikkeen ostorypäleistä tehty viini. Mitäs luulette myykö joku parhaat rypäleensä Margaux’sta isolle negociantille? Sinällään viini on teknisesti puhdas ja hyvin tehty, mutta vailla luonnetta. Ne, jotka ostavat Margaux’ta ovat siitä kyllä valmiit maksamaan. Halvalle rosesamppanjalle (alle 20€) kävi vielä huonommin. Ei ole tullut ollenkaan. No en ihmettele. Ei sitä tuolla hinnalla saa – siis Suomesta. No puolikkaassa kyllä ja sitä haettiinkin sitten seuraavssa hakuerässä ja saatiinkin jo ihan kelpo Jacquartin Brut Mosaïque Rosé (19,89€). Mainio aloitus tunnelmalliselle kahden hengen dinnerille.

Etelä-Rhônesta saatiin yllättävä uutuus, josta ei syksyn 2010 eikä kevään 2011 hauissa ole sanaakaan. No mistä lie tullut, mutta Vallis Queras (6,49€) on edulliseen hintaansa nähden kelpo viini. Kevyehkö, hieman lihaisa ja mausteinenkin viini on melko ryhdikäs kokonaisuus edulliseen hintaan. Etelä-Ranskan uutuus tulee Minervois’ta. Abbots Cumulo Nimbus (17,98€) on runsas, täyteläinen ja uuden maailman tyyliin tehty viini, jossa on voimaa ja täyteläisyyttä. Aussishiraz’n ystävät pitänevät tästäkin.

Vapuksi teineille tuotu Rebelle Raspberry (5,99€) on ’vadelmanmakuinen vähäalkoholinen kuohuva aromatisoitu viinijuoma’. Tästä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Toki tiedän etten kuulu kohderyhmään, mutta silti. Makea, hiilidioksidilla kuplitettu esanssilimu on puhdas teinilimppari, jossa alkoholi ei maistu. Vaikea ymmärtää miksi vastuulliseksi itseään kutsuva Alko haluaa myydä tällaistä. Eikä ole taatusti mikään luomutuote.

Saksan valikoimaan saatiin kauan kaivattu Spätburgunder eli Pinot Noir. Lergenmüller Angiolino (15,90€) on kelvollinen aloitus, mutta hieman karheahko ja huiman alkoholinen. Viinissä on 15% alkoholia, mikä kertoo reippaasta sokerinlisäyksestä ennen käymistä. Voi olla, että viileässä ilmastossa pieni sokerin lisäys on paikallaan, mutta tässä on kyllä mennyt pari pussia liikaa.

Rieslingeistä ilahduttaa Peter Jakob Kuhnin viinien rantautuminen Alkoon. Jacobus Riesling Trocken (12,70€) on mainio hapokas, sitruunainen, mutta myös leveä ja mineraalinen riesling ja vielä maltilliseen hintaan. Niin ja vain 11,5% alkoholia. Moselin alueelta haettu kuiva riesling ostettiin harmillisesti Saarin puolelta (joka toki kuuluu Moseliin). Schloss Saarstein Riesling Kabinett Trocken (15,48€) on sinällään kelpo viini, mutta kyllä Alko voisi pitää huolta, että klassisilta alueilta olisi enemmänkuin yksi viini valikoimissa. Myös vähänkään tunnetummat tuottajat loistavat poissaolollaan, mutta kahdeksan euron samanlaisia enemmän tai vähemmän makeita viinejä, joita myös oli taas haussa, on hyllyt pullollaan.

Haku Badenin Silvanerista ilahdutti, mutta viiniä ei ole vielä näkynyt. Toivottavasti tulee. Nämä eivät tietenkään ole mitään suuria kaupallisia menestyksiä, mutta juuri näitä monopolin pitää valikoimissaan pitää.

Sloveniasta haluttiin yhden rypäleen viini ja rypäleeksi valikoitui Rebula, joka tunnetaan paremmin italialaisella nimellä Ribolla Gialla. Slovenia on mielenkiintoinen uusi viinimaa ja on hyvä, että sieltäkin viinejä etsitään. Querqus Rebulan (12,06€), nimi viittaa tammeen (querqus), mutta viini on tehty kokonaan terästankeissa. Loogista. Pieni tammikypsytys olisi voinut tehdä viinille ihan hyvää. Nyt se jää hieman latteaksi ja neutraaliksi aika vaatimattomaksi viiniksi, jossa on liian kova hinta.

Sveitsi on hankala viinimaa. Frangi on huipussaan ja hinnat tuppaavat olemaan kalliita, eikä laatukaan usein päätä huimaa. Voihan näitä yksi olla listoilla, mutta kenties tämäkin energian, mikä tämän ostamiseen on kulunut, voisi suunnata johonkin muuhun. Chanteauvieux Dôle du Valais (16,96€) on niukkahapoinen, lattea pinot noir, jossa on neljäsosa gamayta. Tällaisten Bourgogne passetoutgrain-tyylisten viinien idea on olla hapokkaita ja keveitä, mutta tässä ei hapot riitä. Lisäksi hinta on melkoinen.

Unkarista on saatu ihan kelpo edullinen Grüner Veltliner. Ensimmäinen Itävallan ulkopuolelta. St. Stephan’s Crown Grüner Veltliner (6,98€) on hedelmäinen, kevyehkö, hieman kukkea ja kohtuullisen hapokaskin. Pannonhalmi Apátsági Tramini (14,61€) on modernia Unkaria. Vähän Alsacen Gewürzin oloinen, hieman öljyinen ja parfyyminen, kypsän hedelmäinen kuiva Traminer. Mukava lisä valikoimiin. Bock Royal (24,90€) on tuhti ja runsas hieman marjaisa ja paahteinen viini, jossa 30% Pinot Noiria Cabernet Sauvignonin, Cabernet Francin ja vaaditun Merlot’n (taas 8%) seassa antaa viiniin ryhdikkyyttä.

Uuden-Seelannin valikoimaan saatiin kevään aikana kaksi viiniä, ja syksyllä pitäisi tulla lisää. Kauan kaivattu ensimmäinen Central Otagon Pinot Noir herätti kahdenlaisia ajatuksia. Wild Rock Kupids Arrow (20,70€) on sinällään ihan mukava tuttavuus, mutta aika tamminen ja toffeinen. Happoja on kohtalaisen paljon ja suussä viini on jo enemmän nahkainen ja maamainen. Täyteläisyyttäkin löytyy. Alkon antamasta maksimihinnasta (24,90€) jäätiin aikalailla, mikä on tietysti toisaalta hyvä asia, mutta olisiko tuolla neljällä eurolla saatu vähän enemmän luonnetta?

Toinen Uuden-Seelannin ostos on huippulaatua. Villa Maria Reserve Wairau Valley Sauvignon Blanc (19,89€) on talon tyyliin tehty huikean raikas, aromikas, herukkainen ja ruohoinen, mutta myös hyvin tasapainoinen, mineraalinen ja erittäin pitkä.

Yhdysvalloista saatiin heti alkuvuonna hieno täyteläinen ja runsas Beringer Bancroft Ranch Howell Mountain Merlot (30€) Alkon vaatimus oli, että viiniä on tarjottava vähintään 600 pulloa. Kaikkea ei kuitenkaan ostettu Alkoon ja viini loppui muutamassa viikossa. Jostain syystä Alko ei ostanut sitä enää lisää. No viini on nyt tilausvalikoimassa vitosen kalliimmalla. Huippuviinit siis menevät kaupaksi, jos niitä vaan saisi ostaa.

Geyser Peak Block Collection Chardonnay (19,78€) on melkoisen tamminen mutta myös kohtuullisen hapokas viini, jollainen on puuttuneut Alko listoilta jo pitkään. Lisää jenkkichardonnayta kyllä kaivattaisiin.

Kympin Viognierin haku osoittaa taas näiden hakujen erikoisuuden. Haettiin alle kympin Viognieria, ilman mainintaa muista lajikkeista. No kaikki tietävät, ettei kympin Viognieria ole, mutta kun ollaan Amerikassa, niin 25% viinistä saa olla jotain muuta. Miksei täällä ole erityisrajoituksia rypäleistä, jotta saataisiin tyypillistä viiniä? Ja jos oikeasti halutaan Viognieria, niin miksi sitä haetaan alle kympillä? Equinox Vioginer (9,99€) on makeahko, niukkahappoinen muscat-sävyinen viini, jossa Viognier on jäänyt Symphony-lajikkeen (13%) alle.

Valikoimaan saatiin myös pitkään aikaan ensimmäinen Napa Valley Cabernet Sauvignon, vaikkei sitä eksplisiittisesti haettu. William Hill Napa Valley Cabernet Sauvignon (25,50€) on tuhti, runsas, täyteläinen ja herukkainen, niin kuin Napa Cabin pitääkin. Hyvä alku, mutta lisää kaivataan.

Kaiken kaikkiaan kevät Alkon hyllyillä oli tasainen ja hieman yllätyksetön. Valikoimassa ei tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia – lähinnä kosmeettisia. Valikoiman laajuus ei juurikaan kasvanut ja näin viininystävää viinimatkailu virkistää edelleen – ei ehkä hinnan, mutta valikoiman takia. Pelkästään lahden takaa systeemistä löytyy 4719 punkua, 2724 valkkaria, 292 roseeta ja 974 skumppaa (5.9.2011). Ja jos tuo ei riitä, niin systeemin tilausvalikoimasta saa 8647 tuotetta lisää. Ja internet tarjoaa tietysti vielä paljon lisää.

Seuraaviin kausiin Alkolta kaipaisi viinejä, joissa on selkeä tyyli ja linja. Nyt valikoimaan on saatu melko tasapaksuja viinejä johtuen ainakin osittain oudoista hakuperusteista. Tyylilleen uskollisia viinejä on kaikissa hintaluokissa, mutta ihan kaikkia rypäleitä ei kannata siihen hintaan kokeilla. Sen sijaan halvimman mahdollisen hakeminen perinteisiltä alueilta tuo hyllyyn seisomaan sitä mitä muut(kaan) eivät ole ostaneet.