Bordeaux 2009

Olin eilen maistelemassa Bordeaux’n vuosikertaa 2009 ja muitakin hienoja vinejä. Tastingeissä on mukavaa. On hienoa huomata, kuinka me ihmiset olemme erilaisia ja tykkäämme eri asioista. Tastingin aikana luimme muiden antamia pisteitä viineistä ja lopuksi annoimme niitä vähän itsekin. Viinit maistettiin puolisokkona. Jokaisella oli kolme ääntä.

Pisteiden lasku oli taas kerran valaisevaa. Tykkäämiset jakautuivat vähän kuin naamakirjassa. Joku aina tykkää jostakin. Kaikki viinit saivat tykkäyspisteitämme. Jopa Petrus ja La Fleur Petrus saivat yhden pisteen kumpikin. Mouton Rothschild sai sentään 5 pistettä. Voittajakolmikko lukeutui testin edullisimpiin. Voittaja oli kiinalaisten juuri ostama Bellefont Belcier 13 pisteellä, toisena Trotanoy 8 pisteellä ja kolmantena Alter Ego de Palmer 6 pistettä.

Lienee hyväkin, ettei täällä pohjolan perukoilla niin paljon noista aatelisviineistä tykätä. Kalliitakin ovat. Ostakoon rikkaammat. Me voidaan täällä kyllä lukea singaporelais-amerikkalaisen kulttiaviisin pisteitä, mutta harvoin ne korreloivat suomalaisten viinintuntijoiden vastaaviin. Nytkin advokaatissa 100 pistettä saanut Petrus jätettiin täällä tylysti hännille. Mouton ja Hosanna (molemmat 99) olivat yhdessä Palmerin (97) kanssa sijoilla 4-6.

Helppo selitys on se, että me täällä annamme tykkäyspisteitä, mutta maailmalla annetaankin pisteitä viinien laadusta. Ei vakuuta. Kaveri antaa ensin pisteet jossain haarukassa ja muuttaa niitä sitten vuoden-parin päästä parhaassa tapauksessa haarukan ulkopuolelle. Ei kai viinin laatu nyt noin äkkiä muutu? Tastingissä joku pohdiskeli, että gurun oma kellari alkaa olla täynnä, niin voi sitten nostaa pisteitä ja myydä vinkut pois. Ei tyhmempi idea. Mutta tietty pelkkää kateellisten spekulaatiota

Bordeaux 2009 vuosikerta on eilisen perusteella hyvin kypsä ja muhkea. Tanniinit ovat kypsät ja hedelmän kypsyys on useimmissa viineissä vähintäänkin riittävää. Viinien rakenteen hallinta on ollut kuumana vuonna vaikeampaa. Alkoholi on vahvasti esillä tuoden makuun lämmittävyyttä ja jopa polttavuutta. Happoja on niukemmin. Kypsän hedelmän, runsaan alkoholin ja runsaan uuden tammen yhdistelmä ei ole helppo hallittava. Entisaikojen eleganssi, tasapainoinen hapokkuus ja pienet karheudet pyrasiinista ovat kateissa. Näihin pehmo-bordoihin ei paljon tarvitse cokista sekoitella.

Mutta miksi rypäleet sitten kerätään niin myöhään? Tanniinien pehmeyden ja hedelmän kypsyyden perusteella sadonkorjuun olisi hyvin voinut hoitaa viikkoa, paria aikaisemmin. Selitys löytyy meidän tastingistä. Alkoholi on hyvää. Voittajaviinissä oli etiketin mukaan 15% alkoholia. Ja harvoin alkoholin määrää etiketissä liioitellaan.

Omien muistiinpanojeni mukaan vain Petrus oli onnistunut piilottamaan 14,5% alkoholin lähes huomaamattomaksi. Moutonin ja pikkuveli Petit Moutonin sekä Talbot’n alkoholit olivat prosentin puolitoista kaikkia muita alempia. Mistähän se kertoo? Onko täällä poimijat olleet ajoissa liikkeellä? Moutonien osalta tämä on mahdollista. Talbot’n osalta epäilen painovirhettä etiketissä. Toisaalta en yllättyisi myöskään alkoholin poistosta käänteisosmoosilla. Tietääkö kukaan onko paronittarella uusia leluja?

Näin maistettiin
1. Bellefon Belcier 13p, 15%, RP 91
2. Providance 8p, 14,5%, RP 94
3. Alter Ego de Palmer 6p, 14%, RP 91
4. Palmer 5p, 14,5%, RP 97
Hosanna 5p, 14,5%, RP 99
Mouton Rothschild 5p, 13%, RP 99
7. Trotanoy 3p, 14,5%, RP 98
8. Talbot 2p, 13%, RP 91
9. Petit Mouton 1p, 13%, RP 90
Lafon-Rochet 1p, 14%, RP 90
Lafleur-Petrus 1p, 14%, RP 97
Petrus 1p, 14,5%, RP 100

Ai niin. Omat pisteeni menivät Petrukselle, Moutonille ja Alter Egolle.

Posted in Maistettua | Tagged | Comments closed

Vuoden 2012 satoa

Viinivuosi 2012 on ohi. Tässä muutama mieleen jäänyt viini monopolin viime vuoden uutuuksista. Nämä kaikki ovat joko sellaisista lajikkeista ja/tai sellaisilta alueilta, joita ei usein monopolissa kohtaa. Näitä viinejä myydään Euroopassa pieneissä viinikaupoissa, joissa omistaja on itse käynyt paikan päällä tutustumassa ja ihastumassa viineihin. Supermarketeista näitä on turha siellä etsiä. Hyvä, että joitain löytää tiensä myös tänne kauas Pohjolaan. Näillä viineillä ei alkoholismi kehity eikä kulutus lisäänny, mutta nautintoa niistä saa. Kokeile itse!

Esporão Private Selection 2009, 20,10€
DOC Alentejo, Portugali
Semillon 90%, Marsanne 5%, Roussanne 5%

Tyylikäs esimerkki Semillon-lajikkeen potentiaalista.
Hieman kehittynyt, kypsän hedelmäinen ja täyteläinen viini, jossa runsas leveä suutuntuma ja hieno rakenne. Tammi on hyvin integroitunut viiniin. Runsas jälkimaku maistuu pitkään.
Hieno viini runsaille kalaruoille ja vaalealle lihalle. Valitettavasti 1200 pullon erä osoittautui aivan liian pieneksi ja lienee jo myyty.

Spaetrot Gebeshuber Klassik 10, 16,30€
Thermenregion, Itävalta
Zierfandler 50%, Rotgipfler 50%

Itävallan Thermenregionin paikallisista lajikkeista tehty moniulotteinen viini.
Kuiva ja runsaan hapokas viini, jossa runsas hedelmäinen hieman omenainen tuoksu ja samalla melko täyteläinen moniulotteinen maku sekä runsas suutuntuma.

Loistava aperitiivi ja erinomainen vaikkapa paistetun kuhan kaverina.

Henley Hill Yarra Valley Chardonnay 2010
Yarra Valley, Australia
Chardonnay 100%

Viileän ilmaston cool Chardonnay.
Runsas ja melko leveä, kypsien hedelmien tuoksu, jossa häivähdys tammea.
Kuiva, melko hapokas, keskitäyteläinen maku, jossa kypsää hedelmäisyyttä ja hentoa vaniljaa tammesta. Kermainen ja leveä suutuntuma kertoo kyspytyksestä hiivasakan päällä. Pitkä runsas jälkimaku.

Runsaat kalat vähän hapokkaammallakin kastikkeella.

Craggy Range Te Muna Road Vineyard Pinot Noir 2010, 29,70€
Martinborough, Uusi-Seelanti
Pinot Noir 100%

Uuden-Seelannin huipputuottajan klassikko.
Runsas, tiiviin vadelmainen, hieman maamainen, moniulotteinen tuoksu. Kuiva ja hapokas maku, jossa vadelmaisuus ja kypsä mansikkaisuus yhdistyvät yrttisiin ja hennon vsavuisiin aromeihin. Tanniineja on vähän, mutta ne tukevat viiniä happojen ohella. Pitkä ja tyylikäs, kevyehkö viini, jossa on paljon luonnetta.

Riistalinnuille ja runsaille kalaruoille.

Baron de Ley Varietal Maturana 2009, 18,79€
DOCa Rioja, Espanja
Maturana Tinta 100%

Riojan vanha rypälelajike tyylikkäästi elvytettynä.
Runsas, paahteinen hieman kahviin vivahtava tuoksu. Runsas ja täyteläinen maku, jossa kuitenkin myös keveyttä ja eleganssia. Tasapinoinen hapokkuus pitää viinin hyvin ryhdissä. Tanniiinit ovat kypsät ja tammi hyvin integroitunut. Pitkä, muheva runsas jälkimaku.

Tyylikäs pikkujättiläinen pihvien kera.

Posted in Aiheeton | Comments closed

Viimeiset jouluviinivinkit

Nyt on taas aika, jolloin kaikki aviisit jakavat jouluviiniohjeita. Laitan oman lusikkani soppaan. Jouluviinien valinta ei ole sen hankalampaa kuin muidenkaan viinien valinta. Kauppaan vaan.

Omat mieltymykset ovat tärkein lähtökohta. Kenties jouluvieraidenkin mieltymykset kannattaa ottaa huomioon. Niin ja sitä kaikkein tavallisinta ei välttämättä kannata hankkia.
Tässä vinkit joiden avulla voit itse valita viinisi.

1. Osta sitä mistä itse pidät
2. Ole ajoissa. Monopoli sulkee ovensa lauantaina klo 18. Sen jälkeen on turha yrittää lasiovista läpi. Nettikaupoista olet jo myöhässä.
3. Punkuista valitse kevyt tai keskitäyteläinen. Jouluruokien makeus lisää viinin täyteläisyyttä.
4. Valkoviineistä valitse keskitäyteläinen tai täyteläinen ja pidä huolta, että viinissä on myös tarpeeksi happoja. Mitä rasvaisempia ovat kalasi, sitä enemmän happoja.
5. Älä murehdi silleistä ja etikoista. Juo niiden jälkeen kulaus vettä.
6. Juustojen yleisviini on runsas jä täyteläinen valkoviini. Myös makeat käyvät hyvin, samoin Port. Täyteläinen punaviini toimii, jos tarjoilet vain kovia juustoja.
7. Samppanja sopii aina. Paitsi jälkiruoalle.

Jos haluat vinkkejä, niin tässä omat hieman valtavirrasta poikkeavat viinivinkkini jouluun. Useimmat vain Arkadiasta…

Valkoiset kaloille, ehkä erityisesti savustetuille kaloille.

Saint Clair Pioneer Block Sawcut Vineyard Chardonnay 19,76€
Tamminen, paahteinen ja melko täyteläinen viini, jossa raikkautta ja viileän ilmaston tuntua sekä mukava hapokkuus.

Domaine Bongran Viré-Clessé Cuvée J.F. Thevenet 2005, 35,10€ (tilausvalikoima, Arkadiassa hyllyssä)
Huikean leveä, täyteläinen viini, jossa paljon aromikkuutta, runsas suutuntuma ja pitkä leveä maku. Pieni jäännössokeri antaa lisää runsautta.

Ostertag A360P Pinot Gris Grand Cru Muenchberg 44,90€ (Arkadian erikoisvalikoima)
Runsas, moniulotteinen ja täyteläinen viini biodynaamiselta tuottajalta. Kypsää hedelmää, hieman hunajaisuutta ja pitkä jälkimaku.

Punaiset kinkulle ja erityisesti laatikoille

Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum 2009, 13,99€
Ryhdikäs, tummasävyinen, mausteisen hedelmäinen itävaltalaisviini. Tanniinejakin on, mutta ovat hyvin balanssissa.

Coldstream Hills Pinot Noir 2007 23,90€ (tilausvalikoima, Arkadiassa hyllyssä)
Pinot, jossa jo hieman kehitystä. Silkkinen suutuntuma, ryhdikäs hapokkuus ja pitkä jälkimaku.

J-M Burgaud Morgon Côte du Py 2010, 18,98€ (tilausvalikoima, Arkadiassa hyllyssä)
Nuori ja hapokas Gamay Beaujolais’n huipputuottajalta. Hieman erilainen viini, jossa paljon yrttisyyttä, mausteita ja marjaista hedelmää. Tasapainoinen rakenne ja pitkä jälkimaku. Avaa ajoissa ja kaada karahviin.

Samppanjat koko pyhien ajaksi

Jacquesson Cuvée 735, 43,90€
Tyylikäs samppanja, jossa on runsautta ja kehittyneisyyttä. Hyvin ruokaisa, melko täyteläinen samppanja, jossa piiiitkä jälkimaku

Ruinart Blanc de Blancs Brut 59,70€ (tilausvalikoima, Arkadiassa hyllyssä)
Leveä ja täyteläinen samppanja, jossa kypsää hedelmäisyyttä, pehmeää hiiivaisuutta ja tasapianoinen hapokkuus.

Alfred Gratien Brut, 41,90€ (tilausvalikoima, Arkadiassa hyllyssä)
Pehmeä, hieman niukempihappoinen samppanja, joka on käynyt tammessa. Puhdaspiirteinen, klassinen ja elegantti.

Posted in Juhlat | Tagged , , | Comments closed

Mitä Suomi juo 2012b

Näin viinimessujen kynnyksellä on sopiva aika tarkistaa, mitä Suomen monopolimarkkinoilla on kuluttajille ensi syksynä tarjolla. Alkon syksyn ostosuunnitelma on julkaistu jo hyvän aikaa sitten, mutta sen tuotteet tulevat myyntiin kesästä lähtien.

Kokonaisuutena tämä hakukierros tuo runsaasti mielenkiintoisia uutuuksia 10-20€ kategoriaan ja jopa kalliimpiinkin hintaluokkiin. Tämä on hyvä, sillä edullisia toinen toistaan samanlaisempia viinejä on valikoimassa jo yllinkyllin. Ylemmissä hintaluokissa alueiden piirteet tulevat esille ja viinit alkavat osoittaa omaa karaktääriään. Toivottavasti tämä trendi Alkossa jatkuu.

Valitettavasti Bourgognen, Rhônen ja Kalifornian valikoimat eivät kuitenkaan täydenny niin kuin pitäisi. Selityksenä yleensä on, että viinit ovat kalliita ja ne eivät myy. Uskallan väittää, että kun haut ovat kohdallaan ja valitaan kunnon tuottajia, niin kauppa käy. Hintakaan ei ole este. Toki esimerkiksi Kalifornian kohdalla voi olla myös niin, että tarjouksia ei Alkoon tule. Oma markkina vetää hyvin. Kannattaisi kuitenkin yrittää. Rohkeutta Alko!

Itseäni on jo pitkään mietityttänyt miksi Alko hakee aina vain yhtä viiniä kerrallaan. Samalla vaivalla saisi valikoimaa täydennettyä useammallakin. Tämä olisi hyvä sekä valikoiman laajuuden että myös kustannusten kannalta. Alko tuhlaa aikamoisen määrän aikaa ja resursseja näihin hakuprosesseihin. Puhumattakaan maahantuojista. Kun ostettaisiin 3-4 tuotetta kerralla useampi maahantuojakin saisi tuotteensa hyllyyn eikä tekisi turhaa työtä hakujen kanssa.

Jo tutuksi tulleen tavan mukaan käyn suunnitelmaa läpi Alkon tapaan maittain aakkosjärjestyksessä.

Argentiinan valikoimaan tulee syksyllä kaivattua täydennystä, kun toiveessa on sekä Malbec (alle 28€), Shiraz (alle 18€), ja kolmen tai useamman lajikkeen (miksi kahden ei kelpaa?) sekoitus (alle 25€). Lisäksi saadaan kuiva valkoviini (alle 9€) jostain sellaisesta lajikkeesta, jota Argentiina listalla ei vielä ole. Punaviiniosastolla mielenkiintoinen uutuus on alle 9,50€ Tempranillo. Volyymiä Alko tavoittelee alle 8,50€ litran pahvitölkillä, jonka vielä toivotaan (ei siis vaadita) olevan luomua ja mahdollisimman halpa. No tämä 8,50 hinta tarkoittaa sitä, että Alko ostaa sen noin 2 euroa litra tuotuna Suomeen. Paljonkohan halvemmalla vielä löytyy? Luomu tähän hintaan jää toivottavasti haaveeksi. Halvin pahvipunkku Alkon nykylistoilla on Huttunen (8,19€), joka tulee sieltä mistä halvimmalla saadaan. Seuraavaksi halvin on Mendozasta oleva ei luomu 8,77€.

Australian haut näyttävät mielenkiintoisilta. Täältäkin etsitään luomua, mutta toivotut hinnat alkavat Suomen veroasteilla ja Alkon katteilla höystettynä olla sellaisia, että luomulle alkaa olla katetta. Syyskuussa saadaan luomu Chardonnay tai Viognier ja lokakuussa Shiraz. Alue on viisaasti jätetty toiveista pois. Tämä on hyvä kun luomu kerran on pääasia. Maltillisen hintainen Yarra Chardonnay (alle 15€) ja Adelaide Hills Sauvignon Blanc (alle 14€) lisäävät hyvin aussivalkkareiden valikoimaa. Samantien voisi toki ostaa useammankin. Muutama Riesling sopisi sitten seuraavaan hakuun. Myös Coonawarra Cabernet, joita on vain yksi on hyvä lisäys. Tyylikkäämpi ja vähemmän konsentroitunut kuin listoilla oleva olisi hyvä valinta.

Chilestä saadaan 12 uutta viiniä ja kokoelma on ihan mielenkiintoinen. Pienempiä eriä alle kahdenkympin kategoriaan saadaan Carmenerea Colchaguasta, Rielsingiä San Antoniosta, Carignania, Cauquenesista, Pinot Noiria Limarista ja Cabernet’ta Maiposta. Maiposta tulee myös Cabernet vetoinen blendi (alle 25€). Nämä ovat kaikki alueidensa lippulaivoja, joten kokoelma on kattava. Vain Sauvignon Blanc puuttuu. Toki samalla kertaa voisi ostaa useammankin kun kerran hakuun ryhdytään.

Myös pohjoisten alueiden Syrah (alle 16€) ja maltillisen hintainen makea (alle 13€) ovat hyviä valintoja. Mielenkiintoinen on myös Marsanne – Roussanne pohjainen sekoite (alle 15€). Näitä rypäleitä sopisi Alkon hakea myös niiden oikealta kotiseudulta Pohjois-Rhonesta. Sen sijaan hakua alle 13€ kolmen lajikkeen Malbecia sisältävästä blendistä on vaikea ymmärtää. Mikä on kohderyhmä?

Espanjasta Alko hakee jo pari vuotta kansainvälisen mielenkiinnon kohteina olleita luoteis-Espanjan valkoisia. Ribeirosta saadan kahden rypäleen blendi (alle 16€) ja Ruedasta edullinen Verdejo (alle 9,50€). Lisäksi haetaan myös Godelloa samoilta seuduilta. Nämä ovat hyvä lisä Espanjan valkoisiin valikoimiin.

Punainen luomuviini Riojasta on haussa ihan siivoon hintaan (alle 15€). Sen sijaan etelästä halutaan luomu Monastrell alle kahdeksalla eurolla. Ehkä tälläinen on jo etukäteen tiedossa. Hinta on aika halpa, mutta tuolla alueella on rypäleitä ostavia yrityksiä, jotka saavat kenties tällaisenkin rakennettua. Viininteko ei tähän hintaan taida kovin luomua olla.

Alicantesta halutaan neljän rypäleen blendi alle 9 eurolla. Lisävaateena on, että yksi rypäle on Syrah tai Merlot. No kai tällä sitten on merkitystä, mutta eikö voisi hakea ylipäätään alle 9€ viiniä Alicantesta? Blendin etsintä vaan siksi, että se on blendi kuulostaa vähän kaukaa haetulta. Fiksuja hakuja ovat kalliimpi Cava (alle 20€), Gran Reserva Cava pienessä pullossa (alle 12€) ja Aragonian tai Navarran Garnacha (alle 9,50€). Tyypillisiä konstailemattomia viinejä.

Erityisen maininnan ansaitsee kypsän Riojan tai Ribeiran (2000-2004) haku. Näitä voisi jatkossa harrastaa enemmänkin.

Etelä-Afrikastakin haetaan blendejä. Punainen ja valkoinen luomublendi (alle 9€) sekä Klein Riverin alueelta kolmen rypäleen blendi (alle 17€). Tämä kalliimpi on erikoinen haku, varsinkin kun tuon hintaluokan Shirazit puuttuvat listoilta kokonaan. Haussa on edullisempi Shiraz (alle 12,50€) Voor-Paardebergin alueelta. Kuinkahan moni kuluttaja tietää missä moinen on. Ehkä pelkkä Etelä-Afrikan Shiraz olisi ajanut saman asian. Palsta Pinotage (alle 20€) ja kuohuviini Rose Cap Classique (15,90€) ovat hyviä täydentäviä hakuja. Premium Chenin Blanc puuttuu listoilta edelleen.

Italian valikoima täydentyy 16 viinillä. Kuohuviiniosastolle tulee uusi Franciacorta (alle 40€), joko Saten eli valkoisista rypäleistä tehty tai rosee. Hinta on aika kova, mutta Franciacortat ovat kalliita. Tuohon hintaan pitää kyllä saada hyvä. Myös Marchen alueen Verdicchio-rypäleestä tehty kuohuviini (alle 15€) on mielenkiintoinen uutuus.

Italian valkoviinit täydentyvät Alto Adigen Moscato Giallalla. Edellinen listoille tullut loppui alta aikayksikön. Olisi kannattanut ostaa kaksi heti kättelyssä, mutta hyvä että nyt tulee lisää. Myös Italian Chardonnayn (alle 20€) haku on järkevä. Halutaan Chardonnayta ja useampi alue on vaihtoehtona. Juuri näin Alko!

Punaisista haussa on edullinen Barbaresco (alle 23€). Toivottavasti saadaan kelvollinen. Edellinen edullinen Barbaresco loppui samantien. Piemontesta tulee myös ainakin minulle täysin tuntematon lajike Timorasso (alle 20€). Ei ihan halpaa… Brunello di Montalcino (alle 50€) ja Toscanan IGT (alle 28€) täydentävät myös valikoimaa. Haittaa ei taas olisi, vaikka useampikin päätyisi listoille.

Cerasuolo di Vittoria (alle 14€) on hyvä lisä listoille vaikkei taatusti olekaan mikään myyntihitti. Edullinen (alle 8,50€) Rosso Conero voi hyvin olla mainio arkiviini. Valpolicella, jossa on 10g/l sokeria sopisi paremmin ameriikan kuin Suomen markkinoille. En ole ihan varma siitä tarviiko joka alueelta saada puolikuivaa punkkua. Myös kuuden rypäleen blendi kuulostaa oudolta haulta. Ehkä viini on jo valmiiksi valittu?

Itävallan valikoima täydentyy kahdeksalla melkoisen mielenkiintoisella viinillä. Carnutumin punaviinin (alle 25€) sopii tuohon hintaan olla mainio. Blaufränkisch (alle 19€) on ihan kiva, tosin miksi ei alle 20€. Kaipuuta olisi Pinot Noir ja Syrah’n saamiseksi.

Valkoisista haussa on parikin Grüner Veltlineria. Luomua halutaan Weinvirtelistä ja sellaiseen hintaan (alle 15€), että viinin valmistuskin alkaa lähestyä luomua. Toisen Grünerin (taas alle 19€) tulee olla DAC Reserve luokiteltu Niederösterreichista. Tämä tarkoittaa vähintään 13% alkoholia sekä runsasta, kenties hieman jalohomeista ja tammista tyyliä. Weissburgunder (alle 20€) tuo leveyttä Alkon Pinot Blanc valikoimaan. Roter Veltliner (alle 25€) on kallis kuriositeetti. Roseekuohu (alle 16€) ja makea (alle 13€) täydentävät listan, joskin makeista voisi hakea vaihteeksi jonkun premiumin. Mutta missä ovat huippurieslingit? Ne kai sitten haetaan Systembolagetista.

Portugaliin haetaan kuutta viiniä. Viisi hauista on erilaisia blendejä. Ainoa, jossa blendiä ei mainita on pikkupullo Dourosta, joka lienee blendiä joka tapauksessa. Itse asiassa kaikki Portugalin viinit ovat enemmän tai vähemmän sekoituksia, joten blendin hakeminen sieltä on aika turhaa, sillä niitä sieltä saa ihan pyytämättäkin. Nyt siis halutaan täydennystä eri alueilta, kuten Tejo, Alentejo, Bairrada ja Douro sekä eri hintaluokista.

Ranskan uutuudet keskittyvät valikoiman kalliiseen päähän. Uusia yli viidenkympin samppanjoita tulee peräti neljä, joista yksi magnumissa. Joukossa on myös alle 120€ prestige ja brut nature (alle 60€). Samppanjan kulutuksen kasvu houkuttaa myös Alkoa tarjoamaan entistä enemmän ja parempaa tai ainakin kalliimpaa.

Bourgognen valkoisten valikoima täydentyy alle 40€ Chassagne-Montrachet’lla ja Puligny-Montrachet’lla. Toivottavasti löytyy uusia tuottajia. Punaisten Burgundien valikoimaan tulee lisää vain yksi halpis Côte de Nuits (alle 20€). Outoa on, että tätä Burgundia ei saada kuosiin. Burgundit ovat kalliita, mutta ne viinit joita näillä halvoilla hauilla saadaan vain karkoittavat ihmisiä pois Burgundista. Luulisi, että kannattaisi hakea hieman kalliimpaa, niin olisi edes teoreettisia mahdollisuuksia saada jotain kelvollista. Alkokin tietää, että kun huipputuottajan viini tulee Arkadiaan myyntiin, niin se menee heti – hinnasta rippumatta. Miksi sama ei pätisi vakiovalikoimaan? Systembolaget lienee suunta monille Burgundifaneille ja Siljallakin on enemmän Burgundeja kuin Alkossa.

Alsacen tarjonta kasvaa Grand Cru Pinot Gris’llä (alle 30€) ja Rieslingillä (alle 50€). Tässä kategoriassa ei juuri ole tarjontaa aikaisemmin ollutkaan, joten hienoa, että nyt saadaan. Toivottavasti tuottaja ei ole mikään co-operatiivi.

Muita ranskalalaisia hakuja ovat luomu Côtes du Rhône ihan kelvolliseen alle 12€ hintaan sekä Hermitage (alle 50€). Hermitagen myötä Alkon Pohjois Rhônen neljän viinin suurvalikoima kasvaa 25%:lla. Tämän hetken valikoimasta puolet on Jaboulet’ta, joten uutta tuottajaa kehiin, vaikkei Jaboulet’ssa sinällään ole mitään vikaa. Missä on haut kunnon Crozes-Hermitagelle, St. Josephille ja Cornas’lle? Pohjois-Rhônen valikoimaa pitää kasvattaa reilusti.

Saksasta saadaan perusrieslingejä Rheingausta (alle 14€) ja Rheinhessenistä (alle 13€). Lisäksi tulee kuiva Riesling Spätlese (alle 25€), jossa alueessa on mukavasti valinnan varaa sekä makea Spätlese Moselista tai Rheingausta (alle 20€). Moselista saadaan myös huippuviini Grosses Gewächs (alle 30€), jollaista ei ainakaan vähään aikaan ole näkynytkään. Useampikin voisi olla. Moselista saadaan myös makeampi edullinen viini (alle 9€).

Muutkin Saksan haut ovat hyvin perusteltuja. Kuiva tai puolikuiva Grauburgunder eli Pinot Gris (alle 19€) Pfalzista tai Rheinhesssenistä on mielenkiintoinen ja mukava vertailukohta Alsacen vastaaviin. Kauan kaivattu Ahrin Pinot Noir (alle 30€) lisää Saksan Pinoiden määrän jo kahteen. Pfalzistakin voisi jotain ostaa. Toivottavasti tämä Ahrin viini on huippulaatua ilman runsasta alkoholia. Kolmas mielenkiintoinen haku on Pfalzin tai Rheinhessenin Chardonnay (alle 20€). Ilmastonmuutos on tuonut Chardonnayn jo Saksaan.

Sloveniasta haetaan alle 25€ Sauvignon Blancia. Uudehkon ja nousevan viinimaan hauksi hinta on oudon korkea, varsinkin kun Slovenian viinit ei nyt muuten niin kalliita ole. Ehkäpä Alkolla on jotain jo valmiiksi kiikarissa?

Suomesta haetaan paria marja- tai hedelmäviiniä sekä kuohua ja makeaa. Toivottavasti viinit saadaan osaavilta tuottajilta, jotta saadaan Suomalaisten marja- ja hedelmäviinien imagoa nousuun ja suomalaiset käyttämään niitä.

Sveitsistä haetaan valkoista Petite Arvinea (alle 20€) ja Pinot Noir – Gamay (alle 18€) blendiä. Nämä tulevat tietysti lähinnä siksi, että saadaan pidettyä Sveitsi viinimaana Alkon listoilla ja tilastoissa, mutta kyllä sieltä mielenkiintoisia viinejäkin tulee. Odotellaan hyviä, mutta voi olla ettei kovin monella maahantuojalla ole intressejä kalliisiin ja vähämenekkisiin Sveitsin viineihin.

Unkaristakin haetaan vähän kalliimpia viinejä. Kekfrankosin ja jonkun muun blendiä halutaan alle 19€ ja Gewürztramineria alle 15€. Molemmat on ihan mielenkiintoisia hakuja. Ehkä taas rypäle edellä blendin hakeminen on vähän outoa, mutta katsotaan mitä saadaan.

Uudesta Seelannista haetaan alle 13€ Pinot’ta ja alle 18€ Rieslingiä sekä pienet pullot Sauvignon Blancia ja Pinot Noiria. Varsinkin Riesling onkin puuttunut valikoimista eikä Pinoitakaan ole liikaa. Pienet pullot ovat hyvä lisä. Kuitenkin huippu Pinot ja hennosti tamminen Sauvignon Blanc puuttuvat valikoimista edelleen.

Yhdysvalloista mielenkiintoisia hakuja ovat Washington Staten Riesling (alle 17€) ja tamminen Sauvignon Blanc (alle 19€) sekä Cabernet Sauvignon (alle 35€). Toivotaan, että Riesling on kuiva. Haussa annetaan mahdollisuus myös puolikuivalle. Cabernet’ssa Napa tai Sonoma voi olla etu. Lisäksi halutaan, että tuote tulee tunnetulta kansainväliseltä tuottajalta. Alko kuitenkin haluaa maahantuojalta referenssit. Luulisi, että tunnetut kansainväliset tuottajat olisivat Alkon tiedossa ihan ilman maahantuojan selvitystäkin.

Muut haut ovatkin sitten vaatimattomampia. Californian makea Muscat (alle 9€), ainakin kahden lajikkeen valkkariblendi (alle 9,50€) ja alle 9€ Syrah lisäävät jo ennestään riittävää halpojen bulkkilaatuisten jenkkiviinien valikoimaa. Esimerkiksi Napan ja Sonoman Chardonnayt sekä kunnon Pinot Noir vaikkapa Carneroksesta tai Sonoman rannikolta loistavat edelleen poissaolollaan.

Posted in viiniSuomi | Comments closed

VRHE ja reilu kauppa?

Viini Ruoka ja Hyvä Elämä messut ovat onnistuneesti ohi. Jälkimainingeissa mieleen nousevat oudosti ilo ja suru yhtaikaa. Näistä selvästi vahvempi on ilo ja ihailu, mutta jonkinlainen suru ja byrokratian aikaansaama masennus kyllä kurkistavat kummallisesti kulman takaa.

Suurin ilo syntyi messujen fantastisesta yleisöstä. Ihmiset olivat uskomattoman kiinnostuneita viineistä, halusivat tietää lisää ja olivat valmiita kokeilemaan kaikkea uutta. Kerrassaan hienoa viinikulttuuria! Lämmin kiitos kaikille, jotka kävitte messuilla!

Messujen järjestäjä Viinilehti Oy, jonka kanssa itsekin olen tehnyt paljon töitä, on uskomaton putiikki. Sitä tunteen ja intohimon määrää, jolla messuja tehdään on vaikea käsittää. Viljasen Sarin vetämään messujengiin on viritetty huikea määrä positiivista energiaa.

Messujen aikana ei voinut kuin ihailla kaikkien järjestäjien pyrkimystä maksimaaliseen suoritukseen. Itse pidin pari luentoa, jotka kasattiin sellaisella yhteistyöllä mitä ei monesti näe. Siivoaminen ja kattaminen tehtin yhdessä ja Naatulan Kallen lasiorganisaatio toimitti aina puhtaita laseja, sylkykuppeja ja muuta rekvisiitta, mitä vain keksimme pyytää.

Messuilla ostettiin viinilasi tuhansia kertoja ja niitä vaihdettiin, jos asiakas niin halusi. Ja aina käteen sai puhtaan vastapestyn lasin. Yli sata näytteilleasettajaa uhrasi paljon rahaa ja aikaa ständien rakentamiseen ja tuotteiden esittelyyn. Kaikki olivat valmiita jakamaan omaa osaamistaan. Myös meidän Rhône-ständillä Hanna-Mari ja Kimmo panivat itsensä täysillä likoon.

Tein myös pari showta keittiöpäälikkö Kari Aihisen kanssa, joka uupumatta rakensi näytöskeittiöön hienoa tapahtumaa ja kannusti meitä esiintyjiä ”vetämään” täysillä. Varmaan näkyi meidän jokaisen esiintymisessä. Kiitos Kape!

Kaikella hyvällä näyttää kuitenkin olevan kääntöpuoli. Vahtimestarit vetivät tiukkaa linjaa eikä edes lastenvaunuissa ollut alle vuoden ikäinen päässyt messualueelle. Voi olla, että meni lain kirjaimen mukaan, mutta jos meni lain hengen mukaan, niin lakia pitää muuttaa. Ei siitä vauvasta mitään alkoholistia tule, jos hän on vaunuissa viinimessuilla. Herätkää!

Messut olivat hyvin siistit ja mitään ongelmaa ei olisi, vaikka järkeä vähän käytettäisiin. Toivottavasti maan viinikielteiset byrokraatit olivat kaikki katsomassa. Luulisi, että maailman muuttuminen ja Suomen viinikulttuurin kehittyminen näkyisi sinne norsunluutorniinkin.

Toinen mieltäni vaivaava asia on messujen epätasainen tulonjako. Messujen ravintolayhtiö käyttää hyväkseen monopoliasemaansa monopolivaltiossa. Viinilehti järjestää messut, maahantuojat maksavat ja rakentavat messuosastot, tuovat viinit paikalle, tarjoilevat ja siivoavat jäljet. Ravintolayhtiö myy viiniliput ja kerää tilitykset. 2,50€ hintaisesta juomatiketistä ravintolayhtiö rohmuaa minimaalisella osallistumisella 1,317€, näytteilleasettaja saa kaikkien kulujensa katteeksi 0,715€ ja loppu 0,468€ menee verona valtiolle. Tämäkö on sitä reilua kauppaa?

Posted in viiniSuomi | Comments closed

Mitä Suomi juo 2012a

Monopolittoman päivän kunniaksi tutkailen mitä viinimaailmassa täällä Suomen peräkylillä tapahtuu keväällä 2012. Silloin elämme varmaankin vielä monopolin aikaa. Alkon ostosuunnitelmasta selviää mitä saadaan monopolin hyllyille. Siitä voi sitten kukin tehdä omat päätelmänsä.

Aika niukka on kevään 2012 sato. Vain 111 uutuutta on tulossa. Onko Alkon tarkoitus supistaa valikoimaa? Laatu ei kokonaan korvaa määrää, vaikka helmiäkin on joukossa. Outoja blendejä ja epärealistisia hintoja on hauissa edelleen.

Iloinen uutinen on, että Alko näyttää lukevan näitä kommenttejani. Viimeksi ihmettelin, että miksei Alko etsi kotimaista alkoholitonta kuohujuomaa, niin nyt etsii. Loistavaa!

Käyn läpi ostosuunnitelman kuten Alkokin sen kirjoittaa aakkosjärjestyksessä.

Argentiinan haut ovat luvalla sanottuna pääosin omituisia. Makea (45-70 g/l) Sauvignon Blanc (alle 8,50€). Mitähän tällä etsitään? Ja vielä erikoisempana kaksi alle 7€ kolmen rypäleen sekoitusta, jossa toisen päärypäle on Merlot ja toisen Viognier. Päärypäleiden osuus pitää olla välillä 30-70%. En usko, että tuon hintaluokan viineissä rypäleillä on juurikaan väliä – varsinkaan kuluttajalle. Viognierin blendauksen siinä mielessä ymmärtää, ettei tuohon hintaan saa kelvollista 100% Viognieria, mutta miksi pitää väkisin olla Viognier, kun se kerran tuhotaan muilla lajikkeilla? En ymmärrä. Myös luomuviini alle 9€ on haastavaa. Vaikka rypäleet luomua olisivatkin, niin mitenhän on viinin valmistuksen laita?

Puolikuiva roseekuohuviini kympillä on järkevä haku. Tällaisten viinien kysyntä on Suomessa kasvussa. Myös Mendozan kalliimpi Malbec (alle 25€) ja parinkympin Chardonnay sopivat valikoimaan. Tosin en oikein ymmärrä miksi Chardonnayn pitää välttämättä olla tamminen.

Australian haku on suppea, suorastaan pieni, mutta fokus on hyvä. Etsitään laadukkaampia viinejä kuten Barossa Shiraz (alle 40€) ja McLaren Vale Shiraz (alle 35€). Juuri tällaisia pareja viinikulttuuri tarvitsee. Toivottavasti alueiden erot näkyvät myös viineissä. Hunter Valley Semillon (alle 12€) on myös klassikko, joka esiintyy kansainvälisissä viinitenteissä tämän tästä ja on ollut heikosti täällä saatavilla. Ilahduttavaa on Mornington Peninsulan Pinot Noirin (alle 25€) saapumien. Ja vielä realistisessa hintakategoriassa.

Brasilia on ensi vuoden uusi viinimaa Alkolle. Haussa on valko- ja punaviini (alle 10€) sekä kuohu kovaan hintaan (alle 23€). Saahan sitä uutta etsiä ja kyllähän Brasilian tuotanto on nousussa ja varsinkin kulutus Brasiliassa, mutta tuskin nämä nyt täällä mitään hittejä ovat. Jos kallista skumppaa ei osteta Alkoon kovin paljoa, niin ehkä kokeilijat pystyy muutaman pullon tuhoamaan, mutta muuten kuuman ilmaston kallis kuohuviini ei varmaankaan ole mikään myyntihitti. Taas Alko hakee outoja viinejä kaukaa, vaikka ihan olemassa olevissa aukoissa olisi paikkaamista. Missä ovat vaikkapa Californian laadukkaat kuohut?

Chilestä halutaan halpoja ja kalliita viinejä. 10-15 euron kategoria loistaa poissaolollaan. Taas etsitään halpoja (alle 7€) kolmen rypäleen sekotteita, niinkuin Argentiinastakin. Tarkoituksena on kaiketi löytää viinibrandi, ei viiniä, jonka etiketissä lukisi jokin rypälelajike. Kuitenkin Alkon ostosysteemillä maahantuojan on hyvin vaikea rakentaa brandia, kun ei koskaan tiedä minkä viinin satut saamaan listoille, jos ylipäätään saat mitään. No ehkä tämä onkin jonkun olemassa olevan brandin lisälistaus. Siinä tapauksessa maahantuoja myhäilee.

Chilestä halutaan 100% Viognier (alle 9,50€). Kipurajoilla tämäkin hinta, mutta saattaa jo onnistua. Sen sijaan luomuviini alle kympillä per litra on taas luomun riistoa. Miksi pilata luomun maine sillä, että ostetaan liian halpaa luomua, jota ei pystytä tuottamaan?Lisäksi halpojen sarjaan (alle 7€) on tulossa puolimakea rosee kuohuviini. Aikataulu on toukokuu. Toukokuu! Alko hei, skumppaa juodaan vappuna!

Kallimpien chileläisten kattaus on ok. Limarin Pinot (alle 20€) ja Syrah (alle 40€) ovat hyviä lisäyksiä valikoimaan. Kallis Chardonnaykin (alle 40€) puoltaa paikkaansa.

Espanjan tulevien viinien listan mielenkiintoisimpia ovat alle 10€ Godello ja kallis (alle 40€) 100% Graciano. Näissä Alko on kohtuullisesti trendikäs. Lisäksi halpa (alle 7€) syrah-tempranillo blendi voi olla ihan onnistunut tuote kategoriassaan juuri Espanjasta.

Cavan myynti nousee kohisten ja olemme jo litroissa maailman seitsemänneksi suurin Cavan juoja. Siksi kolmen Cavan lisäys on vähintäänkin tarpeellinen. Puolikuiva ja edullinen (alle 8€) saadaan varmasti myytyä. Pikkupullo roseeta on hyvä veto varsinkin kun hintaa ei ole painettu ihan pohjiin (alle 5,50€). Myös kallis (alle 20€) blanc de noirs kuulostaa mukavalta.

Sen sijaan luomu punaviini alle 7,50€ Jumillasta on taas liian halpa. Myös pari (puoli)makeaa uutuutta on tulossa. Sinänsä on hyvä, että samantyylisiä viinejä haetaan useampi kerrallaan, mutta kategoria on väärä. Makeammassa (alle 7,50€) pitää olla Moscatelia ja puolimakeassa (alle 8,50€) vielä Xarel-loa ja kahta muuta rypälettä lisäksi. Alueella ei tässä tapauksessa ole Alkolle väliä. Kuinkahan paljon nämäkään rypäleet aika edullisen puolimakean ostajaa kiinnostaa? Viini lienee valittu jo valmiiksi. Kysyä sopii missä viipyvät lisäykset Bierzosta tai modifioinnit Riojan settiin.

Etelä-Afrikasta haetaan ennakkoluulottomasti makeaa valkoviiniä ilman, että aluetta tai rypälettä rajoitetaan mitenkään. Hyvä! Hintakin on kohdallaan (alle 12€). Tuohon hintaan ja tuolla haulla luulisi löytyvän.

Muu Etelä-Afrikan haku onkin sitten halpista. Mielenkiintoista on nähdä miten litran muovipullot pärjäävät. Haussa on sekä Sauvignon Blanc että Shiraz (molemmat alle 9€). Nämä tulevat Paarlista. Afrikkansa tuntevat osaavat kenties lukea mitä on tulossa ja kuka pullottaa. Ehkä viisastakin tässä tapauksessa, mutta jos näin on, niin mihin tätä hakua tarvitaan?

Luomuviini 3 litran laatikossa (alle 30€) on varmaan mielenkiintoinen tekninen projekti jollekulle. Mikähän on ekologisin vaihtoehto? Viilennetyssä kontissa viini tänne ja pakkaus vasta täällä. Kuljetus maksaa 3 kertaa enemmän kuin ilman viilennystä, mutta rikkiä tarvitaan vähemmän. Toisaalta energiaa kuluu. Toinen ja tähän hintaan todennäköisempi vaihtoehto on tuoda viini tavallisessa kontissa ja pakata täällä (tai Ruotsissa). Energiaa ja rahaa palaa vähemmän, mutta rikkiä enemmän. Onko luomu siis rikittömämpää vai vähemmän energiaa kuluttavaa?

Brittiläinen kuohuviini (alle 35€) täyttää sitä haastetta jota heittelin Brasilialaisen kuohun kohdalla. Hyvä, että saadaan edes yksi taas valikoimiin. Nämä ovat tulevaisuuden viinejä, kun ilmasto lämpenee.

Italian hauista löytyy pieniä pulloja, makeita viinejä ja tanniineja sekä outoja rypäleitä. Pienet pullot sekä kalliiseen (alle 20€) että kohtalaiseen (alle 9€) hintaan ovat positiivisia hakuja. Kalliimman pitäisi vielä tulla huippualueelta. Suuntaus siihen, että kunnon viinejä saa myös pienissä pulloissa on kannatettava.

Makeista listoille saadaan sekä Moscato d’Asti että Vin Santo. Molemmat on klassikoita ja valikoimaa onkin syytä leventää. Nyt levennystä tapahtuu kokonaista 100% kun molempiin kategorioihin saadaan toinen viini. Siitä se lähtee!

Tanniinejakin on Alkolla hakusessa. Tarha Barolo (alle 40€) ei tuo huipputuottajaa, mutta jos nyt saatais jotain nykyistä Fenocciota parempaa. Sen sijaan Barbaresco alle 17€ on lähes epätoivoinen haku. Luvassa on suurella todennäköisyydellä raakoja tanniineja. Toivottavasti olen väärässä.

Taurasi on aika marginaalinen viini, mutta kivahan sellainenkin on listoille taas saada. Hinta (alle 27€) pitänee huolen siitä, että viini on kohtuulista, mutta ostajia vähän.

Iloisia yllätyksiä ovat Soave-valikoiman lajentuminen keskiraskaassa (alle 15€) sarjassa. sekä Alto Adigen Sauvignon. Hinnasta (alle 18€) on siinäkin turhaan niistetty pari euroa.

Eteläistä kuumuutta haetaan oikein kolmen viinin voimin. Kaksi niistä tulee Calabriasta ilman sen kummempaa toivetta mitä haetaan. Kunhan on alle kympin. Kolmas on litran muovipullo luomuviiniä Sisiliasta alle 9€. Tässä jo tunnustetaan, että olisi kiva saada sellainen lajike, jota monopolissa ei vielä ole. No onhan sekin yksi kriteeri. Itse olisin enemmän huolissani siitä, miten saadaan litra luomua siedettävässä kunnossa Suomeen tuolla hintaa.

Outojen hakujen osastoa koristaa kolmen rypäleen sekoitus (Sangiovese, Ciliegiolo ja joku muu) Colli Amerinin alueelta Umbriasta (alle 9€). No jos Ciliegiolo nyt ehdottonasti halutaan uudeksi rypäleeksi monopoliin, niin voishan sen ottaa ihan sataprosenttisena, niin pääsisi maistamaan miltä se maistuu. Näin on tehty kun haetaan Marzeminoa Trentinosta (alle 9,50€).

Itävallasta listoille saapuu myös pieniä pulloja. Pikkupullo Grüner Veltlineriä (alle 7€) on hyvä veto ja hintakin on paikallaan. Toinen pikkupullo sisältää kuplia, mutta kuinka paljon se jää nähtäväksi. Tässä Alko onkin jättänyt harvinaisen paljon vapauksia, kun samaan hakuun kelpaa sekä kuohu että pirskahteleva rosee tai valkkari. Myös Neuburger (alle 16€) on mielenkiintoinen. Siitä on hetki jo vierähtänyt kun sitä on täällä näkynyt.

Gemischter Satz (alle 15€) on Itävallan traditioita ja kuuluu ilman muuta valikoimiin. Zierfandlerin ja Rotgipflerin sekoituksesta (alle 16€) en ole ihan niin varma. Thermenregionia ei ole näkynyt, joten siinä mielessä ihan ok, mutta olisin ottanut kunnon Rieslingin tilalle.

Kreikalle on päätetty antaa tukea ja ottaa luomuviini jo ihan siivoon hintaan (alle 12€). Rypäleet on rajattu. Limnion sisältämää blendiä halutaan. Kuinka monta kreikkalaista rypälettä osaat muuten nimetä?

Kroatiasta etsitään kallista valkoviiniä (alle 20€). No mikäs siinä. Ostaisitko? Vaikea sanoa, mutta positiivinen yllätys on mahdollinen. Kroatiassa ollaan innokkaita viinien suhteen ja kustannustaso on alhainen.

Portugalista haetaan sekä Aragonesia (=Tempranillo) että Arintoa alle kympillä. Ihan hyvä että saadaan puhtaita lajikeviinejä, joista voi ko. lajikkeita opiskella. Lisäksi halutaan kallis (alle20€) blanc de noirs kuohuviini. Joku on selvästi ihastunut Alkossa nyt blanc de noirs’iin kun niitä haetaan vähän joka suunnalta.

Vinho Regional Transmontano (missähän sekin on?) ja vielä kolmen rypäleen blendinä kuulostaa taas täsmähaulta viinille joka on jo valittu. Oikeasti alle 7,50€ hintaisen Portugalilaisen viinin ostajalle lienee ihan sama mistä oudosta rypäleestä viini on tehty. Reilumpaa olisi hakea suoraan viinin nimellä.

Valkkari kolmesta rypäleestä, joista yksi on Semillon (alle 20€) kuulostaa myös täsmähaulta. Hinta on kova, joten laatuviiniä pitäisi saada. Kukahan viljelee Semillonia Portugalissa?

Ranskassa Alkolla on hämmentävän paljon aukkoja, vaikka sen pitäisi olla viinimaiden viinimaa. Kuitenkin monen alueen valikoima on suppea, ellei olematon.

Bordeaux’sta saadaan yksi Pomerol (alle 30€) eikä muuta. Ja tämäkin taitaa tuplata Pomerol-valikoiman kun just on yksi tuloillaan. Burgundista haetaan Marsannayta. Varmaan siksi, että sieltä ehkä saadaan kyläviini tuohon hintaan. Toistan vanhan neuvoni. Tuolla alle 25€ hinnalla saisi hyvän AC Bourgognen hyvältä tuottajalta. Taatusti parempaa kuin Marsannay. Valkoisista Burgundeista Alkon toiveessa on jo toinen Meursault (alle 35€) – ellei sitten tuo nyt hyllyillä oleva lopu kohta.

Rhonesta haetaan Cöte-Rotieta (alle 50€). Ihan hyvä ja tarpeellinen, mutta toki kallis. Toinen haku on Chateauneuf du Papea. Miksi pitää hakea ainoaa aluetta, joita jo sentään muutama on listoilla, kun reikiä on vaikka kuinka paljon? Pohjois-Rhônesta on Alkon valikoimassa on kolme (!) viiniä. Systembolagetissa on pelkästään Crozes-Hermitagea 7 erilaista ja meiltä kokonaan puuttuvaa St. Josephia 5. Helpotan seuraavan ostosuunnitelman suunnittelua. Näiltä alueilta ei ole Rhônesta yhtään: St.Joseph, Beaumes de Venice, Vinsobres, Lirac. Näitä on vain yksi: Côte-Rotie (sitten kun tulee), Cornas, Crozes-Hermitage, Hermitage, Gigondas, Rasteau, Vacqueyras. Ja valkkareita ei ole senkään vertaa. Roussane-Marsanne sekoitus olisi hyvä aloitus.

Kaikkea muuta kikkailua Ranskasta on kyllä luvassa. Kaksi 0,25 litran muovipulloa. Punkku saa olla mitä vaan lajiketta, mutta valkoiseksi halutaan Chardonnay. Ja vielä luomua. Varmaan kestävät hyvin muovissa… Toinen parivaljakko saadaan patenttikorkilla. Viinillä ei ole väliä. Kunhan on halpaa (alle 8€) ja ranskalaista. Oikeasti. Eikö pullojen sisältö ole tärkeämpää kuin se, millaisella korkilla ne tulee. Jos pakkaus pitää nesteet sisällään ja hapen ulkona, niin luulisi riittävän.

Alsacesta haetaan Pinot Noiria (alle 20€) ja pikkupullossa Rieslingiä (alle 5€). Pinot nyt tuskin on suuri suksee, vaikka Alsacen Pinotit paranevat kyllä koko ajan. Pinot’n sijaan Alsacesta voisi hakea laadukasta luomua. Pikkuriesling on hyvä idea, mutta hinta voisi olla kalliimpikin.

Ranskan haun päättää magnum samppanja (alle 50€). Onneksi huhtikuussa. Tämä on kiva pullo ylioppilasjuhliin.

Paljon jää vielä etsittävää seuraavalle kierrokselle. Missä on laajennus Burgundien valikoimaan? entä Etelä-Ranskan väkevöidyt Muscatit? Missä on Languedocin uudet tuottajat? ja missä uudet Vin de Francet? – ai niin nehän tulee patenttikorkilla.

Saksan valikoima laajenee parilla Weissburgunderilla (alle 9,50€ ja alle 13,50€). Toivottavasti löytyy sellaiset joissa on aromia. Grauburgunderkin olisi voinut olla mukana. Rieslingiä halutaan luomuna alle 9€ hintaan. Eikö nyt edes kymppi?

Mukavia hakuja ovat Frankenin laatu Silvaner (alle 20€), pieni pullo Rieslingiä (alle 8€) sekä Esiwein, jota tosin haetaan liian halvalla (alle 23€). No Rieslingiä ei halutakaan. Myös Riesling Erstes Gewächs Rheingausta kuuluu valikoimiin, vaikka hintaa kertyykin alle 40€. Mutta missä on haku Spätburginderista? Listoilla oleva on liian alkoholinen, joten sen loppumista on turha odotella.

Suomesta etsitään alkoholitonta kuohujuomaa. Toivottavasti KontioMehu pani tarjouksen vetämään. Lehtikuohun voittanutta ei ole!

Sveitsistä saadaan Heida-rypäleestä tehty valkkari edulliseen alle 30€ hintaan. Kalliilta ja vaikeasti myytävältä kuulostaa, mutta Sveitsin viinit tunnen huonosti. Toivotaan parasta.

Unkarin setti on maltillinen. Makea kilpailija Magikselle (alle 6€), neljän puttonyoksen Tokaji (alle 18€) ja kuiva Furmint (alle 15€). Tässä on riittävästi.

Uudesta-Seelannista haetaan tammista Pinot Noiria (alle 30€). Hyvä että haetaan, mutta miksi tammi on tässä se juttu? Ja riittääkö jos viini on ollut viikon tammessa? Vaikea ymmärtää miksi tammisuutta halutaan tai ei haluta. Mitäs jos tammi ei maistu, vaikka sitä on?

Kiwiviiniä halutaan myös laatikossa. 1,5 litran BiB Sauvignonia pitäisi saada hintaan alle 20€. Tällainen varmaan löytyy ja kokokin on sopiva kesäbileisiin. Haku on myös oikein ajoitettu tulemaan toukokuulle. Sauvignonia etsitään samaan hintaan (alle 10€) myös pulloon. Tämäkin saadaan hyvin myytyä.

Punaista Uutta-Seelantia haetaan Hawkes Baysta. Cabernet-pohjainen blendi on toiveissa alle 20€ hintaan. Jos saa toivoa, niin ottakaa Merlot-Cabernet, niin saadaan uuden maailman St. Emilion.

USA:n haut ovat melkoisen mielenkiintoisia. Syrah Sonomasta (alle 20€) voi toimia oikein hyvin. Toivottavasti tulee rannikolta. Ja seuraavat syrah’t sitten Washingtonista, please. Zinfandelia Paso Roblesista kuulostaa myös mukavalta. Kiva, että Friscon eteläpuolinen aluekin on löytynyt. Odotellaan Santa Lucia Highland’in Pinot’ta. Chenin Blanc voi myös olla mukava, kunhan sokeria on vähemmän kuin tuo 10 g/l. Saakohan jenkeistä?

Oregonista halutaan valkkari (alle 14€). Rypäle on rohkeasti jätetty auki. Oregonista halutaan myös Pinot (alle 20€). Hyvä hyvä. Myös Washingtonin Merlot’ta (alle 25€) odotellaan. Toivottavasti maahantuojat löytävät uusia tuottajia. Ongelmana on, että tuotanto pientä ja paikallinen kysyntä suurta. Vienttin ei ole tarvetta.

Posted in viiniSuomi | Comments closed

Alkon kevät 2011

Kävin läpi joulun alla Alkon ostosuunnitelmaa vuodelle 2011. Nyt on hyvä aika tarkastaa, mitä hyllyille saatiin kevään aikana. Noudatan Alkon tapaa listata maat aakkosjärjestyksessä.

Argentiinasta Alko etsi alkuvuodeksi 7 viiniä, jotka 1,5, litran pussia lukuun ottamatta ovat saapuneet. Positiivisin kuva jäi Chakana Syrah’sta (15,95€), joka edustaa viileän ilmaston Syrah’ta. Viinin mausteisuus yhdistyi mukavasti pehmeään tammisuuteen, jota tasapainoinen hapokkuus mukavasti tukee. Harmillisesti molemmat maistamani pullot Domaine Jean Bousquet Reserva Malbecia (16,90€) ovat olleet korkkisia. Toivottavasti vain sattumaa. Edullinen luomu roseekin löytyi, vaikka vähän epäilin. Santa Ana Eco Shiraz Rose on hintaansa nähden (7,48€) ihan kelpo tuote. Raikas ja kukkea.

Alkoholipitoisuudet viineissä hämmentävät. Punaviineistä kaikki ovat vähintään 14,5% osa 15% ja roseekin 14%. Pidetäänkö Alkossa alkoholista vai eikö vähempi alkoholisia ole enää edes tarjolla?

Australiasta Alkolla oli alkuvuoden toiveissa 6 viiniä – toinen toistaan erikoisimmilla hauilla. Täsmähaku kolmen tai useamman rypälelajikkeen sekoitteesta, joista yhden piti olla Dolcetto paljastui Heartland Stickleback Rediksi. Dolcettoa on kokonaista 9%. Ne, jotka maistavat tuon Dolceton tuolla joukossa ovat melkoisia mestareita. Ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, että ostaja on halunnut tämän tuhdin ja vähän turhankin alkoholisen, mutta tunnetun viinintekijän tekemän viinin valikoimaan. Tasapuolisuuden nimissä ostosta pitää järjestää haku. Jotta ostaja saisi haluamansa viinin, pitää haku tehdä sellaiseksi, ettei siihen ainakaan kovin moni muu viini osu. Jos näin on, niin resursseja palaa turhaan hakukierrokseen, kun päätös on jo ainakin implisiittisesti tehty. Lisäksi ostajan vastuu valinnoistaan hukkuu hakurumbaan.

Helmikuulle haluttu Shiraz – Tempranillo sekoitus on hakuna yhtä erikoinen. Valittu viini Plan B Shiraz (11,45€) on sinällään ihan kelpo viini – runsas, melko täyteläinen ja hennosti tamminen, mutta siinä on vaivaiset 5% Tempranilloa. Lainsäädännön mukaan viiniä saa myydä rypäleen nimellä, jos 85% viinistä on ko. rypälettä. Muita rypäleitä ei tarvitse edes ilmoittaa. Alkolle ilmeisesti riittää prosenttikin haluttua lajiketta. Olisiko niin, että tärkeämpää kuin halutun lajikkeen vaikutus viiniin on sen vaikutus Alkolle tarjottavien viinien määrään? Shiraz – Tempranillo viinejä saadaan varmasti vähemmän tarjolle kuin Shiraz-viinejä (joissa voisi silti olla 5% Tempranilloa).

Western Australiasta haetun Chardonnay-Viognier sekoitteen piti olla haun mukaan tammitettu. Ei ole. Viinissä jonka nimi on You, me and the Gatepost Chardonnay-Viognier (11,48€) ei ole tammesta häivääkään ja Alkon omakin tuote-esittely kertoo kypsytyksen tapahtuneen terästankeissa. Näyttää siis siltä, että monopoli kompastuu itsekin näihin monimutkaisiin hakuihinsa. Muutenkin ihmetyttää miksi moinen viini on ostettu. Aluksi reilusti rikiltä tuoksuva pullote on neutraali, hieman sitruksinen, mutta varsin persoonaton ja hintakin on laatuun nähden yläkanttiin.

Kalliiseen kategoriaan saatu Eileen Hardy Chardonnay (29€) on yksi Australian tunnetuimmista viineistä ja siinä mielessä perusteltu valinta. Tyylikäs, paahteisen tamminen, mutta myös täyteläinen vuosikerta 2006 on edelleen melko nuori ja kypsymistä voinee odottaa. Rinnalleen Eileen Hardy kaipaisi vähän pienemmän tuottajan vastaavan tuotteen. Maaliskuulle aikataulutettua yhdeksän euron Durifia, jonka tuloa jo alun perin epäilin, ei ainakaan vielä ole näkynyt.

Chilen valikoimaan tuli keväällä 11 uutta viiniä kevään 2011 ostosuunnitelmasta sekä 3 laatikkoviiniä ilmeisesti vielä edellisen listan loppuja. Laatikkoviinit ovat toki ekologisia, mutta kolmen litran pakkauskoko on liian suuri. Kulutus kasvaa. Nämä viinit ovat tyyliltään hyvin erilaisia. Majo (19,99€/2,25l) on hyvin nuori ja kepeän, jopa banaanisen hedelmäinen. El Condor (33,10€/3l) vähän herukkainen, hieman maamainen ja keskitanniininen, mutta pieni haihtuvien happojen etikkaisuus tuulahtaa nenään. Frondoso (35,70€/3l) on puolestaan tyyliltään karhea , melko tanniininen ja jopa hieman rankainen. Jokaiselle kai sitten jotakin.

Ekologisuus näkyy valinnoissa muutenkin. Yhdentoista viinin joukossa on kaksi 1,5 l pussiviiniä (Sierra Grande Chardonnay 16,90 ja Earth Balance 13,99€), jotka molemmat on laivattu tankissa Chilestä ja pussitettu Ruotsissa. Lisäksi kumpainenkin on valmistettu luonnonmukaisesti viljellyistä rypäleistä. Kahden pullon kokoinen pussi on jo sopiva ekologisuuden ja pakkauskoon yhdistelmä, josta riittää mukavasti vähän isommallekin seurueelle. Varsinkin Chardonnayn laatu vastaa hyvin hintaa ja sitä voi hyvin suositella ekologiseksi viinivalinnaksi. Earth Balance jää hieman karheaksi.

Luomua on myös Adobe Reserva Syrah Mourvèdre Merlot (9,99€). Tätäkin Alko halusi ilmeisesti itse, kun hakuun oli laitettu vaatimukseksi vähintään 30% Chilessä hyvin vähän viljeltyä Mourvedèa. Tämä uutuus muistuttaakin enemmän Australian muhkean hillomaisia ja alkoholisia tuotteita kuin Chilen usein enemmän hedelmäisiä ja viileämmän oloisia viinejä. Kai sitten viinikansa tarvitsi Mourvedrèa sisältävän blendin Chilestä?

Uudelta Bio Bion alueelta on saatu kaksi viiniä. Cono Surin Vision-sarjan Riesling (11,89€) ja alle kympin (9,99€) Llai Llai Pinot Noir. Cono Surin viinejä Alkossa alkaa olla aika runsaasti, mutta talon viinit ovat poikkeuksetta puhdaspiirteisiä ja rypäleelle tyypillisiä. Valikoimassa ololle on siis myös katetta. Tässäkin viinissä Rieslingin hapokkuus sekä teräksinen, sitruunainen mineraalisuus ovat hyvin esillä ja niitä tasapainottaa mukavasti 8g/l sokeri. Llai Llai Pinot Noir on hintaansa nähden oivallinen kevyehkö eurooppalaistyylinen pinot, jossa on melko runsas hapokkuus ja hieman savuisen mansikkainen tuoksu. Häivähdys tammea tuo viiniin mukavasti ryhtiä ja alkoholi (vain 13%) pysyy mukavasti taustalla.

Alkon haut kalliimpaan alle 20€ kategoriaan tuottivat laihahkon tuloksen. Helmikuussa tullut T.H. Carignan Cauquenes (19,11€) oli tasapainoinen melko runsaasta tanniinisuudestaan huolimatta. Tämä viini lieneekin jo loppunut. Santa Alicia Carménère Gran Reserva de los Andes (17,21€) on juhlallisesta nimestään huolimatta melkoisen arkinen hieman niukkahappoinen, mausteinen ja hieman lakritsainen viini. Myöskään Alkon haun mukaan vähintään 30% Cabernet Francia sisältävä viini, joksi valikoitui Loma Larga Quinteto (15,68€), ei vakuuuta. Hieman raa’an oloinen viini henkii paprikaisuutta ja rankaista herukkaisuutta.

Espanjan punaviinien viinien myynti on laskenut tasaisesti. Laskua vuoteen 2003 verrattuna on 40%, vaikka punkkujen kokonaismyynti on lisääntynyt melkein 30% samana aikana. Massiivinen pudotus. Espanjan valkoviinit ovat laskeneet samaan aikaan noin 15%, mutta kuohuviinien myynti on lähes kaksinkertaistunut ja ohittanut määrässä valkoviinit. Uusimmat tämän vuoden luvut näyttävät punaviinien laskun loppua ja valkkarien ja kuohujen lähes 10% kasvua. Olisivatko uudet ostot onnistuneet?

Ainakin valkoviinien puolelta löytyy mainioita ostoja. Edullinen Dos Caras Verdejo Sauvignon Blanc (6,98€) on mukavan raikas kesäviini, josta voi löytää sekä Verdejon greippisyyttä että Sauvignon Blancin herukkaisuutta. Mocén Sauvignon Blanc (11,58€) Ruedasta on astetta laadukkaampi ja intensiivisempi viini, jossa raikas hapokkuus nostaa greippisyyden ja herukkaisuuden vielä voimakkaammin esiin. Verdejoa viinissä ei ole, vaikka maun greippisyden perusteella niin kyllä luulisi. Erinomainen kesäviini.

Erikoisia valintoja puolestaan ovat kummallisen karkkinen ja vihanneksinen Remonte Chardonnay (7,48€) Navarrasta sekä kylläkin perinteinen, mutta puisevan tamminen valkoinen Riojan viini Conde de Valdemar Finca Alto Cantabria (11,98€).

Kuohuviineistä sekä Parés Baltà Brut ‘b’ (9,49€) että Sumarroca Gran Reserva Brut Nature (10,95€) ovat vähän samaan tapaan vaatimattomia. Molemmat viinit ovat hieman karvaita ja raa’ahkon oloisia. Parés Baltà Brut ‘b’ on luomuviini ja taas tulee todistettua, että kunnon luomusta pitää maksaa vähän enemmän. Gran Reserva Cavaa Alko haki alihintaan (alle 12,90€) ja on löytänyt jostain todella edullisen. Gran Reserva-merkintä edellyttää 30 kuukauden pullokypsytystä. Pieni tuuminta viinin hinnan ja sen vaatiman kypsytysajan suhteesta antaa taustaa arvailuille siitä, montako senttiä perusviini on maksanut per litra. Tuskin kovin montaa. Viiniä lienee kypsytetty pullossa enemmän Gran Reserva-merkinnän kuin laadun vuoksi. Ainakaan kahden ja puolen vuoden pullokypsytys ei tunnu Sumarroccan rakenteessa ja autolyysin aromit jäävät lähinnä mielikuvituksen varaan.

Ribeira del Dueron alueelta on saatu kaksikin uutta viiniä. Catania Crianza 2007 (11,48€) on runsas ja hedelmäinen, lempeän tamminen, mutta hieman hampaaton perusviini. Valpincia Reserva 2005 (19,71€) on intensiivisempi ja tiiviimpi viini, joka hämmästyttää nuorella hedelmäisyydellään. Toimii mainiosti jo nyt, mutta paranee vielä. Kellariin. Lisäksi valikoimaan on saatu pieneltä Cigalesin alueelta Val de los Frailes Vendemia Seleccionada 2005 (12,99€). Muhkea, ehkä hieman tekninen, mutta hyvin tehty viini. Tästä ei ole ostosuunnitelmassa mainintaa – olisiko edellisen kauden häntiä?

Aivan oma lukunsa on appelsiinilla maustettu kitkerä ja makea limpparikuohu Platino Orange Pleasures (6,49€). Tämä lienee tarkoitettu uusavuttomille teineille, jotka eivät itse osaa blendata appelsiinimehua ja makeaa skumppaa keskenään tai sitten Espanjaan juuttuneille eläkeläisille. Alko on viime aikoina korostanut vastuullissuttaan. Näistä voisi aloittaa.

Etelä-Afrikan kuuden viinin helmi on Graham Beckin Brut Rosé (15,85€). Kaunis, kukkean hedelmäinen, hennon vadelmainen ja hieman paahteinen kuohuviini, jossa on pienet tasapainoiset kuplat ja hyvä hapokkuus.

Myös Etelä-Afrikasta on haluttu Cabernet Francia sisältävä sekoiteviini. Valitusta Post House Penny Black 2008:sta (19,68€) sitä saa kyllä hakea suurennuslasilla. Kahdeksan (8!) prosenttia sitä kuulemma on. Helpompi viinistä on löytää Merlot’n (31%) hillomaisuus ja Shiraz’n (33%) mausteisuus, jotka tosin molemmat peittyvät massiivisen alkoholin alle. Taas tulee mieleen, että mikähän järki on etsiä viiniä, jossa on 8% jotakin tiettyä (marginaalista) lajiketta?

Hakemalla viiniparia (= punainen ja valkoinen samalla brandilla) Swartlandista saatiin valikoimiin massabrandi Oestrich Landing. No isolla volyymilla tehdään tasalaatuista, mutta myös melko tasapaksua tavaraa.

Alkon haut Intiasta (alle 11€) ja joko Etelä-Koreasta, Kiinasta tai Thaimaasta (alle 14€) olivat jo alun perin erikoisia. Ja niin on lopputuloskin. Sula Red Zinfandel (9,99€) on ylipaahtunutta, hieman valmiiksi hapettunutta kuuman ilmaston viiniä, jota ilman pärjää mainiosti. Kiinan Dynasty Jinwangchao Cabernet Sauvignon (9,99€) on sentään juotavaa, mutta maistuu 7€ eteläranskalaiselta bulkkiviiniiltä. Paljon olisi säästynyt rahaa, vaivaa ja aikaa, jos molemmat olisi jätetty ostamatta.

Italiasta etsittiin ehkä hieman marginaalisia, mutta mielenkiintoisia viinejä 10-25 euron hintahaarukkaan. Baracchi Smeriglio Syrah (16,90€) on lihaisa, mausteinen ja hieman pippurinen Syrah selvästi viileän ilmaston tyyliin. Hapot ovat ryhdikkäät ja alkoholiakin on mainiosti vain 13% pysyen kauniisti taustalla. Kiva jokeri sokkopruuveihin.Nino Negrin Valtellinan Mazèr Inferno (18,00€) ei yllä ihan samaan, vaikka onkin aluelle tyypillisesti kevyehkö ja Nebbiololle ominaisesti tanniininen. Tanniinit ovat hieman karheat ja viini jää hieman terävähkön oloiseksi.

Valkoisista Tiefenbrunner Moscato Gialloa (19,09€) ostettiin vain 400 pulloa ja ne lienee jo myyty. Ei ihme, sillä viini oli kauniin aromaattinen ja siinä oli tyylikäs happorakenne. Sen sijaan Vesevio Fiano di Avellino (14,02€) on aluksi hieman rikkinen, mutta myös hennon päärynäinen ja kevyesti hedelmäinen. Vaikka viinissä on kohtuullisesti happoja se jää aika ohueksi.

Kuohuviineistä Ca’del Boscon Franciacorta täyttää mainiosti paikkansa Italian ystävien ‘samppanjana’. Paljon Chardonnayta (75%) sisältävä viini on tyylikäs hennon hiivainen ja kukkainen viini, jossa elegantit kuplat ja maltillinen 6 g/l dosage. Proseccon alue on uuden DOCG luokituksen, DOCG Conegliano Valdobbiadene Prosecco, myötä pitänyt itseään muutenkin esillä ja hyvä niin. Siksi varmaan Alkokin ottaa kalliimpaa Proseccoa nyt myyntiin. Sinällään Astoria Cuvée Tenuta Val de Brun (17,62€) on ihan kelvollinen ja laadukaskin, mutta hiukkasen kallis Prosecco. Kuplia on hieman niukasti, mutta se kuuluu tyyliin. Kuitenkin pieni makeus (17 g/l), niukkakuplaisuus ja vain kohtalainen hapokkuus tekevät yhdessä viinin rakenteesta hieman lattean. Hämmentävää on, että Alko luokittelee tämän viinin erittäin kuivaksi, mitä se ei missään tapauksessa ole. Kansainvälinen termi luokalle 12-17 g/l sokeria on extra sec, josta kuivempia ovat vielä brut ja extra brut. Alko on yhdistänyt termit brut ja extra sec ja käyttää niistä termiä erittäin kuiva. Extra brut (ja non dosage) ovat sitten täysin kuivia.

Edullisissa valkoviineissä Alkolla on kivoja onnistumisia. Campanian Rocca del Dragone Falanghina (8,98€) on greippisen hedelmäinen ja ryhdikään hapokas viini, jossa palaset ovat hyvin kohdallaan. Hintaansa nähden erinomainen ostos. Myös Collefrisio Zero Trebbiano d’Abruzzo (9,42€) on mukava lisäys Italian luomuviinilistaan. Hieman Grüner Veltlinerin tyyppinen aromimaailma ja myös hyvä hapokkuus tekevät siitä tasapainoisen ja raikkaan hedelmäisen kesä- ja rapuviinin.

Itävalta on tällä hetkellä ehkäpä Euroopan innovatiivisin viinimaa ja on hienoa, että sen viinejä saadaan lisää valikoimiin, vaikka tuotantomäärät eivät ole kovin suuria. Onnistumisia ovat kuohuviinivalikoimaa laajentava hapokas Szigeti Grüner Veltliner Brut (14,57€), jossa on runsaat kuplat ja hyvä tasapaino sekä runsashappoinen ja vihreän hedelmäinen valkoviini Leth Duett Riesling & Veltliner (8,98€), jota pieni (7g/l) jäännössokeri pehmentää. Sen sijaan hinnakas ja nimekäs luomuviini Jurtschitsch Langenlois Sauvignon Blanc (23,90€) on vihreän ja raa’an oloinen, melko neutraali ja hieman vihanneksinen eikä anna rahalle vastinetta.

Itävallan punaviiniosasto kaksinkertaistui kolmen uuden jäsenen myötä. Valikoimaan saatiin paikalliset lajikkeet St.Laurent, Zweigelt ja Blaufränkisch. JR vom Steinfeld St. Laurent (16,90€) on keskitäyteläinen, yrttinen ja hieman mausteinen ja mustikkainen viini, jossa on hyvä happorakenne ja kevyet tanniinit. Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum (13,88€) on marjaisampi, mutta myös hieman tanniinisempi vaihtoehto.

Kanadan hakua arvelin täsmähauksi Osyoos Laroselle. Pieleen meni ja valituksi tuli Jackson-Triggs Grand Reserve Meritage (28,90€). Viini kaiketi tuli ja meni. Itse en muista koko pulloa edes nähneeni, mutta on siitä huhtikuun uudet tuotteet esitteessä maininta. Yllätävä suosio, jos 480 pulloa kallista kanadalaista on jo juotu.

Libanonista haettiin kallista viiniä, joksi arvelin Ch. Musaria. Väärin meni sekin ja hyllyille saatiin Ch. St. Thomas (28,80€). Viini on toki runsas, nahkainen ja täyteläinen, mutta hinta on kova ja vielä Libanonista. Tämä lienee hyllyillä vielä jonkin aikaa. Ehkä tämänkin sijaan olisi voinut täyttää puutteita vaikkapa USAn valikoimassa.

Portugali on panostanut viinintuotantoon viime aikoina runsaasti ja se näkyy myös tarjonnassa. Hedelmäisyys korostuu ja vanha konsentroitunut ja hapettunut tyyli häviää pikkku hiljaa. Tällä kierroksella Alkon valikoima kasvaa kolmella valkoviinillä. Ajatus 100% Alvarinho Vinho Verdestä on hyvä ja viinikin kohtalainen. Ehkä hieman lisää hapokkuutta aromaattisuuden tueksi olisi tehnyt Vinho Verde Alvarinhosta (13,89€) vielä elegantimman. Topázio Reserva (13,76€) kantaa ehkä hieman vielä vanhan tyylin kaikuja. Tammea on paljon ja tyyli on hieman oksidoitunut – vähän kuin valkoinen Rioja.
Quinta da Giesta Branco (8,50€) on melko neutraali kevyesti hedelmäinen viini, mutta Alko: miksi yhden rypäleen piti olla Encruzado?

Punaissa haaviin on saatu kaksi viiniä Dourosta. Tammeton Crasto Douro (12,21€) on mukavan yrttinen, mausteinen ja ihastauttavasti kevyehkö viini. Churchill’s Estate Reserva (19,49€) on tuhdinmpaa modernia Portugalia. Viini on tehty hedelmäiseksi ja muhkeaksi uuden maailman tyyliin. Tuoksussa korostuvat vaniljaisuus ja toffee. Suussa runsaat, mutta kypsät tanniinit vievät päähuomion. Ehkä tuohon hintaan voisi saada vähän yksilöllisyyttäkin.

Ranskan valikoima Alkossa on suuri, mutta monelta osin aika mielikuvitukseton. Yllätykset ja innovatiiviset tuottajat ovat vähemmistössä ja perinteisiltä alueilta on saatu lähinnä mitä muilta on jäänyt yli. Ranskaan Alko voisi hieman paneutua. Alsacen ja Rhonen valikoimat ovat stabiileja ja listalla keikkuu tyypillisiä mutta mielikuvituksettomia viinejä lähinnä siksi, ettei muutakaan ole tarjolla. Ei kannata ihmetellä, ettei ole kysyntää. Bourgognen edustus on melko vaatimaton ja ainakin lähes kaikki tuntemani burgundin ystävät tilaavat viininsä ulkomailta tai ostavat systeemistä. En ihmettele sitäkään.

Chablis’n viinejä sentään on kohtalaisesti tarjolla ja niitä on saatu pari lisääkin. Petit Chablis le Donjon des Eschofiers (12,60€) on neutraali hieman vihreän karhea ja mineraalinen viini. Drouhin Vaudon Chablis Grand Cru Vaudésir (44,70€) on tyyliltään tamminen huippu Chablis. Se on täyteläinen ja runsas, tamminen, kermainen ja pähkinäinen viini, jonka leveä suutuntuma päättyy eleganttiin pitkään ja samettiseen jälkimakuun. Tarhaa on viljelty luonnonmukaisesti vuodesta 1990 ja biodynaamisesti vuodesta 1999 lähtien, mutta luomuviinien listalla tätä ei Alkon sivuilta löydy. Sertifikaatti taitaa puuttua.

Punaista Bourgognea tuli vain yksi lisää, mutta positiivista on, että tuottaja on moderni ja laatutietoinen. Vincent Girardin Volnay 1er Cru Les Santenots (36,40€) on tuottajan tyylille uskollisesti yrttinen, metsäinen ja jopa hieman eläimellinen burgundin viini. Viinissä on Volnaylle epätyypillisesti voimaa ja runsautta, mutta myös kaivattua eleganssia. Tanniinit ovat kypsät ja samettiset, suutuntuma leveä ja jälkimaku pitkä ja moniulotteinen. Vuosikerta on 2007, joten kellarointia tämä vielä vaatii.

Alkon edullisten klassikkojen etsintä ei tuottanut toivottua tulosta. Kahdenkympin Margaux (19,80€) on sitä mitä on tilattu. Ison viiniliikkeen ostorypäleistä tehty viini. Mitäs luulette myykö joku parhaat rypäleensä Margaux’sta isolle negociantille? Sinällään viini on teknisesti puhdas ja hyvin tehty, mutta vailla luonnetta. Ne, jotka ostavat Margaux’ta ovat siitä kyllä valmiit maksamaan. Halvalle rosesamppanjalle (alle 20€) kävi vielä huonommin. Ei ole tullut ollenkaan. No en ihmettele. Ei sitä tuolla hinnalla saa – siis Suomesta. No puolikkaassa kyllä ja sitä haettiinkin sitten seuraavssa hakuerässä ja saatiinkin jo ihan kelpo Jacquartin Brut Mosaïque Rosé (19,89€). Mainio aloitus tunnelmalliselle kahden hengen dinnerille.

Etelä-Rhônesta saatiin yllättävä uutuus, josta ei syksyn 2010 eikä kevään 2011 hauissa ole sanaakaan. No mistä lie tullut, mutta Vallis Queras (6,49€) on edulliseen hintaansa nähden kelpo viini. Kevyehkö, hieman lihaisa ja mausteinenkin viini on melko ryhdikäs kokonaisuus edulliseen hintaan. Etelä-Ranskan uutuus tulee Minervois’ta. Abbots Cumulo Nimbus (17,98€) on runsas, täyteläinen ja uuden maailman tyyliin tehty viini, jossa on voimaa ja täyteläisyyttä. Aussishiraz’n ystävät pitänevät tästäkin.

Vapuksi teineille tuotu Rebelle Raspberry (5,99€) on ’vadelmanmakuinen vähäalkoholinen kuohuva aromatisoitu viinijuoma’. Tästä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Toki tiedän etten kuulu kohderyhmään, mutta silti. Makea, hiilidioksidilla kuplitettu esanssilimu on puhdas teinilimppari, jossa alkoholi ei maistu. Vaikea ymmärtää miksi vastuulliseksi itseään kutsuva Alko haluaa myydä tällaistä. Eikä ole taatusti mikään luomutuote.

Saksan valikoimaan saatiin kauan kaivattu Spätburgunder eli Pinot Noir. Lergenmüller Angiolino (15,90€) on kelvollinen aloitus, mutta hieman karheahko ja huiman alkoholinen. Viinissä on 15% alkoholia, mikä kertoo reippaasta sokerinlisäyksestä ennen käymistä. Voi olla, että viileässä ilmastossa pieni sokerin lisäys on paikallaan, mutta tässä on kyllä mennyt pari pussia liikaa.

Rieslingeistä ilahduttaa Peter Jakob Kuhnin viinien rantautuminen Alkoon. Jacobus Riesling Trocken (12,70€) on mainio hapokas, sitruunainen, mutta myös leveä ja mineraalinen riesling ja vielä maltilliseen hintaan. Niin ja vain 11,5% alkoholia. Moselin alueelta haettu kuiva riesling ostettiin harmillisesti Saarin puolelta (joka toki kuuluu Moseliin). Schloss Saarstein Riesling Kabinett Trocken (15,48€) on sinällään kelpo viini, mutta kyllä Alko voisi pitää huolta, että klassisilta alueilta olisi enemmänkuin yksi viini valikoimissa. Myös vähänkään tunnetummat tuottajat loistavat poissaolollaan, mutta kahdeksan euron samanlaisia enemmän tai vähemmän makeita viinejä, joita myös oli taas haussa, on hyllyt pullollaan.

Haku Badenin Silvanerista ilahdutti, mutta viiniä ei ole vielä näkynyt. Toivottavasti tulee. Nämä eivät tietenkään ole mitään suuria kaupallisia menestyksiä, mutta juuri näitä monopolin pitää valikoimissaan pitää.

Sloveniasta haluttiin yhden rypäleen viini ja rypäleeksi valikoitui Rebula, joka tunnetaan paremmin italialaisella nimellä Ribolla Gialla. Slovenia on mielenkiintoinen uusi viinimaa ja on hyvä, että sieltäkin viinejä etsitään. Querqus Rebulan (12,06€), nimi viittaa tammeen (querqus), mutta viini on tehty kokonaan terästankeissa. Loogista. Pieni tammikypsytys olisi voinut tehdä viinille ihan hyvää. Nyt se jää hieman latteaksi ja neutraaliksi aika vaatimattomaksi viiniksi, jossa on liian kova hinta.

Sveitsi on hankala viinimaa. Frangi on huipussaan ja hinnat tuppaavat olemaan kalliita, eikä laatukaan usein päätä huimaa. Voihan näitä yksi olla listoilla, mutta kenties tämäkin energian, mikä tämän ostamiseen on kulunut, voisi suunnata johonkin muuhun. Chanteauvieux Dôle du Valais (16,96€) on niukkahapoinen, lattea pinot noir, jossa on neljäsosa gamayta. Tällaisten Bourgogne passetoutgrain-tyylisten viinien idea on olla hapokkaita ja keveitä, mutta tässä ei hapot riitä. Lisäksi hinta on melkoinen.

Unkarista on saatu ihan kelpo edullinen Grüner Veltliner. Ensimmäinen Itävallan ulkopuolelta. St. Stephan’s Crown Grüner Veltliner (6,98€) on hedelmäinen, kevyehkö, hieman kukkea ja kohtuullisen hapokaskin. Pannonhalmi Apátsági Tramini (14,61€) on modernia Unkaria. Vähän Alsacen Gewürzin oloinen, hieman öljyinen ja parfyyminen, kypsän hedelmäinen kuiva Traminer. Mukava lisä valikoimiin. Bock Royal (24,90€) on tuhti ja runsas hieman marjaisa ja paahteinen viini, jossa 30% Pinot Noiria Cabernet Sauvignonin, Cabernet Francin ja vaaditun Merlot’n (taas 8%) seassa antaa viiniin ryhdikkyyttä.

Uuden-Seelannin valikoimaan saatiin kevään aikana kaksi viiniä, ja syksyllä pitäisi tulla lisää. Kauan kaivattu ensimmäinen Central Otagon Pinot Noir herätti kahdenlaisia ajatuksia. Wild Rock Kupids Arrow (20,70€) on sinällään ihan mukava tuttavuus, mutta aika tamminen ja toffeinen. Happoja on kohtalaisen paljon ja suussä viini on jo enemmän nahkainen ja maamainen. Täyteläisyyttäkin löytyy. Alkon antamasta maksimihinnasta (24,90€) jäätiin aikalailla, mikä on tietysti toisaalta hyvä asia, mutta olisiko tuolla neljällä eurolla saatu vähän enemmän luonnetta?

Toinen Uuden-Seelannin ostos on huippulaatua. Villa Maria Reserve Wairau Valley Sauvignon Blanc (19,89€) on talon tyyliin tehty huikean raikas, aromikas, herukkainen ja ruohoinen, mutta myös hyvin tasapainoinen, mineraalinen ja erittäin pitkä.

Yhdysvalloista saatiin heti alkuvuonna hieno täyteläinen ja runsas Beringer Bancroft Ranch Howell Mountain Merlot (30€) Alkon vaatimus oli, että viiniä on tarjottava vähintään 600 pulloa. Kaikkea ei kuitenkaan ostettu Alkoon ja viini loppui muutamassa viikossa. Jostain syystä Alko ei ostanut sitä enää lisää. No viini on nyt tilausvalikoimassa vitosen kalliimmalla. Huippuviinit siis menevät kaupaksi, jos niitä vaan saisi ostaa.

Geyser Peak Block Collection Chardonnay (19,78€) on melkoisen tamminen mutta myös kohtuullisen hapokas viini, jollainen on puuttuneut Alko listoilta jo pitkään. Lisää jenkkichardonnayta kyllä kaivattaisiin.

Kympin Viognierin haku osoittaa taas näiden hakujen erikoisuuden. Haettiin alle kympin Viognieria, ilman mainintaa muista lajikkeista. No kaikki tietävät, ettei kympin Viognieria ole, mutta kun ollaan Amerikassa, niin 25% viinistä saa olla jotain muuta. Miksei täällä ole erityisrajoituksia rypäleistä, jotta saataisiin tyypillistä viiniä? Ja jos oikeasti halutaan Viognieria, niin miksi sitä haetaan alle kympillä? Equinox Vioginer (9,99€) on makeahko, niukkahappoinen muscat-sävyinen viini, jossa Viognier on jäänyt Symphony-lajikkeen (13%) alle.

Valikoimaan saatiin myös pitkään aikaan ensimmäinen Napa Valley Cabernet Sauvignon, vaikkei sitä eksplisiittisesti haettu. William Hill Napa Valley Cabernet Sauvignon (25,50€) on tuhti, runsas, täyteläinen ja herukkainen, niin kuin Napa Cabin pitääkin. Hyvä alku, mutta lisää kaivataan.

Kaiken kaikkiaan kevät Alkon hyllyillä oli tasainen ja hieman yllätyksetön. Valikoimassa ei tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia – lähinnä kosmeettisia. Valikoiman laajuus ei juurikaan kasvanut ja näin viininystävää viinimatkailu virkistää edelleen – ei ehkä hinnan, mutta valikoiman takia. Pelkästään lahden takaa systeemistä löytyy 4719 punkua, 2724 valkkaria, 292 roseeta ja 974 skumppaa (5.9.2011). Ja jos tuo ei riitä, niin systeemin tilausvalikoimasta saa 8647 tuotetta lisää. Ja internet tarjoaa tietysti vielä paljon lisää.

Seuraaviin kausiin Alkolta kaipaisi viinejä, joissa on selkeä tyyli ja linja. Nyt valikoimaan on saatu melko tasapaksuja viinejä johtuen ainakin osittain oudoista hakuperusteista. Tyylilleen uskollisia viinejä on kaikissa hintaluokissa, mutta ihan kaikkia rypäleitä ei kannata siihen hintaan kokeilla. Sen sijaan halvimman mahdollisen hakeminen perinteisiltä alueilta tuo hyllyyn seisomaan sitä mitä muut(kaan) eivät ole ostaneet.

Posted in Maistettua, viiniSuomi | Comments closed

Viinitien syksy

Syksy on maahantuojien esittelyjen aikaa. Viime viikolla maistelin Viinitien valikoimaa. Innovatiivinen maahantuoja on kasvanut muuutamassa vuodessa. Valikoima on erilainen ja mielenkiintoinen. Toni ja Tommy ovat tehneet hyvää työtä. Suurin osa viineistä on myynnissä vain ravintoloille, mutta muutamaa saa myös Alkosta.

Torresin entisen sommelierin Franck Massardin Humilitat 2009 (DOQ Priorat, Espanaj) oli päivän viini. Garnachan ja Cariñenan sekoitus on pehmeän silkkinen ja samalla suuntäyttävä ja runsas olematta raskas. Hapot pitivät viinin hienosti koossa. Alkoholia on 15%, mutta sitä ei juuri huomaa. Hieno, tyylikäs Priorat! Ei Alkossa.

Suomalaisen Outi Jakovirran tekemä Julicher Estate Pinot Noir 2009 (Martinborough, Uusi-Seelanti) on runsaan hapokas, mutta samalla silkkinen ja pehmeätanniininen, kuten hienon uuden maailman pinot’n kuuluukin. Outin Julicher Sauvignon Blanc löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

Itävallan ystäville esillä oli punaviinispesialisti Gernot Heinrichin Blaufränkisch 2006. Runsas, täyteläinenkin, muttei raskas. Tässäkin hapot tukevat hienosti ja pehmeät runsaat tanniinit tuovat leveyttä ja pituutta. Löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

Valmiñor Albariño 2010 (DO Rías Baixas) on kukkea, hedelmäinen jopa hieman Grüner Veltlineriin vivahtavan valkopippurinen viini. Ryhdikkäät hapot kantavat. Tätäkin saa tilausvalikoimasta

Posted in Maistettua | Comments closed

Mitä Suomi juo 2011

Valtion alkoholimonopoli Alko on julkaissut ostosuunnitelmansa myös loppuvuodelle 2011. Tulevat viinimaailman trendit, jotka täyttävät monopolin hyllyt ensi vuoden aikana ovat nyt siis nähtävillä. Kaiken kaikkiaan Alko näyttää noudattavan aikaisempaa niukkaa linjaansa. Joitain mielenkiintoisia uutuuksia on odottettavissa, mutta mitään radikaalia remonttia ei ole luvassa. Uusia viinimaita ja -alueita etsitään. Joskus aiheesta, mutta välillä tunttu, että vain tilastojen vuoksi. Uudesta maailmasta Uusi-Seelanti ja Chile täydentyvät mukavasti ja Euroopan puolelta Italiasta tulee mielenkiintoisemmat uutuudet. Vähäalkoholiset, mutta runsassokeriset näyttävät olevan vuoden hittituotteita. Kuulostaa kansan huijaamiselta. Vaikka alkoholia onkin vähemmän energiamäärät pysyvät.  Tutkailin tulevia uutuuksia, joista seuraavassa kommentteja maa kerrallaan.

Vuosi alkaa tipattoman tammikuun merkeissä alkoholittomilla viineillä, joita saattaa tulla jopa neljä erilaista. Alkuperää, rypälelajiketta tai hintaa ei ole määritelty – mikä tahansa siis käy. Kesäkuulle haetaan vielä kahta lisää samalla periaatteella.

Argentiinasta Alko etsii ensivuodeksi 14 uutta viiniä. Uutuudet ovat laidasta laitaan luomu roseesta Mendozan tarha malbeciin. Luomuroseen  7,49€ hintaraja kuulostaa matalalta. Luomu kun on aina vähän kalliimpaa tehdä. Luomu nousee vahvemmin esiin loppuvuodesta kun valikoima kasvaa valkoisella (max 8,99€) ja punaisella luomuviinillä (max 9,49€). Nämäkin edullisia, joten aika tiukoille Alko luomutuottajat pistää. Pirskahtelevaa alle 8 euron puolimakeaa kahden tai useamman rypälelajikkeen sekoitusta en kaipaa, mutta kai sitäkin sitten joku ostaa.  Sen sijaan Mendozan korkealla olevista ala-alueista tulevaa shiraz’ta (max 17,90€) odotan huhtikuussa mielenkiinnolla.

Australiasta Alkolla on toiveissa 16 uutta viiniä. Alkuvuoden kiinnostavimmat ovat alle kympin pinot noir ja alle 12 euron chardonnay-viognier sekä arvokkaampi tamminen chardonnay – miksi muuten vaaditaan tamminen? Yhdeksän euron durif ei liene mikään suuri kaupallinen menestys ja kolmen tai useamman rypälelajikkeen sekoite, joista yhden on oltava dolcetto (alle 10€) kuulostaa oudolta täsmähaulta.

Loppuvuonna Alko panee paremmaksi. Eden Valley riesling (alle 17€) ja chardonnay (alle 20€), Adelaide Hills chardonnay (alle 13€), Barossa shiraz (alle 20€) ja McLaren Vale cabernet sauvignon (alle 20€) ovat kaivattuja täydennyksiä valikoimiin. Etenkin laadukkaat chardonnayt ovat puuttuneet valikoimasta lähes täysin. Myös viileän Central Rangen syrah (alle 10€) kuulostaa mielenkiintoiselta.

Vähäalkoholiset viinit ovat olleet maailmalla nousussa jo hetken aikaa ja näyttävät nyt saapuvan tännekin. Loppukesästä saamme nauttia Australialaisesta vähäalkoholisesta (max 10%) makeasta 50-100 g/l Cabernet Sauvignonista (alle 8€). Keskeyttämällä käyminen saadaan moinen viini tehtyä ja makeus saattaa vielä parahiksi peittää monet virheet, joita kuivassa olisi. Mutta mikä järki on myydä makeaa Cabernet’ta ihan vaan siksi, että siinä on vähän alkoholia, kun sama energia on kuitenkin sokerina mukana? Limsaa saa ruokakaupasta ja sen voi kukin lisätä itse viiniinsä, jos haluaa.

Ehkä vähän enemmän ymmärrän makeaa pirskahtelevaa valkoviiniä (alle 10% ja alle 10€), vaikka siinäkin tapauksessa saman efektin saa aikaiseksi lisäämällä valkkariin spraittia. Huikeita kotimaisia mehutuotteita saa samaan hintaan ja jos haluaa nauttia alkoholittomasta kuohujuomasta, niin pienellä lisäinvestoinnilla saa oikeasti hyvää mustaherukka- tai karpalokuohua (www.kuohujuoma.fi). Miksei Alko tue kotimaista ja etsi niitä myyntiin?

Chile on suomalaisten suosikkimaa ja sieltä listalle halutaan 20 uutuutta. Chilen valikoima Alkossa on ollut edullisten viinien osalta kattava ja nyt saadaan kaivattua täydennystä 10-30 euron kategoriaan. Hyvä niin. Chilen paikallinen lajike carmenére nostaa profiiliaan ja sen myötä Alkoon saapuu kaksikin uutta viiniä (alle 14€ ja alle 20€). Alko etsii usein uusia rypäleitä vähän turhankin innokkaasti, mutta tällä kertaa helmikuussa saapuva carignan Maulesta (alle 19€) ja syyskuun sauvignon gris (alle 11€) ovat oivallisia täydennyksiä valikoimaan. Myös syrah’t Casablancasta tai San Antoniosta (alle 18€) ja Elquista tai Limarista (alle 20€) kuulostavat hyvin mielenkiintoisilta. Toivottavasti alkoholipitoisuudet pysyvät kurissa. Uusia alueita Alko myös haluaa listoilleen ja siinäkin on Chilen osalta onnistuttu, kun myymälöihin saapuu BioBion pinot noir (alle 10€). Uutuuslistan täydentävät kolmenkympin cabernet Maiposta ja tarhapinot Casablancasta (alle 25€). Luomuviiniksi halutaan Chilestä kolmen tai useamman rypälelajikkeen sekoite hintaan alle 9€. Eikö olisi aika jo nostaa luomunkin tasoa, eikä ostaa blendinä sitä, mikä muista tuotteista jää yli?

Espanjan viinit olivat ennen suomalaisten ykkössuosikkeja, mutta nyt on Chile ajanut ohi. Silti uutuuslistaan haetaan peräti 32 uutta viiniä. Halvimmat halutaan alle 6 euron kategoriaan, mikä Suomen veroasteella ja Alkon 56% katteella tarkoittaa noin 1,50€ ostohintaa sisältäen tuottajan kaikkien työntekijöiden palkan, viininviljelyn, valmistuksen, pullotuksen, sulkimen, logistiikan Alkon keskusvarastolle ja maahantuojan katteen. Alle kuuden euron ”brut” kuohuviinin ja punaviinin laatua ei ole vaikea arvata. Sitä saa mitä tilaa.

Myös Espanjasta halutaan puoli-ilmaisia luomuviinejä sinänsä innovatiivisissa ja ympäristöystävällisissä uusissa pakkauksissa. Litran tetra alle 8€ ja 1,5 litran pussi alle 16€ puolikuivaa valkoviiniä sekä punaviinipullo alle 8€ eivät herätä suuria lupauksia. Cava hintaan alle 9,50€ kuulostaa jo hieman paremmalta. Luomuhan tarkoittaa sitä, että tuottaja viljelee rypäleet luonnonmukaisesti ilman tuholaismyrkkyjä ja torjunta-aineita. Käytännössä hinnan tulisi olla korkeampi kuin ei-luomun, sillä vaikka säästöjä syntyy jää sato usein pienemmäksi, mutta usein laadukkaammaksi. Käytännössä voi hyvin olla, että nämä luomuviinit sitten valmistusvaiheessa höystetään vähemmän luomuisilla menetelmillä. Ainakin rikin käyttö saattaa olla runsasta, sillä sitä tarvitaan suojaamaan viiniä hapettumiselta erityisesti tetrassa ja pussissa. Ja jos vielä rypäleet eivät ole ihan priimaa, niin lisää tarvitaan estämään haihtuvien happojen muodostuminen. Toivottavasti olen väärässä.

Mutta on Espanjasta tulevissa uusissa viineissä mielenkiintoistakin. Tammikuussa listoille tuleva nuori ja edullinen (alle 7€) Vino de la Tierra Castilla y León sauvignonista ja verdejosta voi olla hyvinkin raikas kesäviini. Samoin kesäkuussa tuleva Ruedan sauvignon blanc (alle 13€). Gran Reserva Cava lienee Cavan ystävien mieleen. Luulisin tosin, että hyvästä gran reservasta oltaisiin valmiit maksamaan vähän enemmänkin kuin max 12,90€. Rosee Cava pinot noirista (alle 20€) täydentää mukavasti valikoimaa.  Tempranillo Ribeirasta (alle 13€) ja Torosta (alle 10€) ovat hyvä lisä valikoimiin. Samoin Rias Baixas, jonka haussa hinta on kohdallaan (alle 20€) ja vaatimus uudesta vuosikerrasta perusteltu. Uusia alueita etsitään taas. Niistä onnistunut on haku Madridin alueelta, josta on viini jo ollutkin ainakin tilausvalikoimassa samoin kuin muutamaan huipputilaan kohdistuva haku Vinos de Pago-viinistä.  Mallorcan viini lienee turistien pyytämä. Toivottavasti maistuu yhtä hyvältä täällä ensi syksyn pimeydessä kuin kesällä Mallorcan rannoilla. Tuntematta Mallorcan viinejä sen tarkemmin, hinta vaikuttaa melko kovalta (alle 15€).

Etelä-Afrikasta haetaan kymmentä viiniä, joista neljä on edullista (alle 6,50€ tai alle 8€). Halvemmat näistä tulevat mistä sattuu saamaan (ei rajattua aluetta) ja kalliimmat Svartlandista. uuden reilun kaupan viinin hinta (alle 12€) alkaa jo kuulostaa reilulta. Kuohuviinejä tulee kaksi – molemmat roseita, mutta hyvin erityyppisiä. Kalliimpi on kuiva pinot noirin ja chardonnayn sekoitus (alle 16€), josta voisi odottaa kilpailijaa Espanjan rosee Cavalle. Halvempi on taasen vähäalkoholinen (max 10%) ja runsassokerinen (max 100 g/l) ja tulee myyntiin lokakuussa. Jos näitä nyt on pakko olla, niin miksi niitä myydään pimeimpänä syksynä? Luulisi, että vappu ja kesä olisivat potentiaalisempaa aikaa.

Lisää viinimaita saadaan helmikuussa Alkon listoille ottamalla yksi viini Intiasta (alle 11€) ja yksi joko Etelä-Koreasta, Kiinasta tai Thaimaasta (alle 14€). Olisi mielenkiintoista kuulla mitä lisäarvoa nämä tuovat sen lisäksi, että monopolin vuosikertomukseen voi taas kirjoittaa kuinka monesta maasta viinejä on saatavilla. Lähinnä näillä kasvatetaan Alkon kuluja. Onhan Kiina toki yksi maailman suurimpia viinin tuottajia, mutta laadulla se ei ole ainakaan vielä häikäissyt – kopioinnilla ehkä enemmän. Hintaakin aasialaisella saa olla reilusti yli reilun kaupan ja luomuviinien – reilua?

Italiasta saadaan kolmekymmentä uutuutta, joiden joukossa mielenkiintoisia uusia alueita. Pääpaino on asiallisesti 10-20 euron hintakategoriassa. Valtellina superiore (alle 18€) ja Toscanan Cortona (alle 17€) saapuvat kevään aikana samoin kuin kuohuva Franciacorta (alle 25€). Myös Fiano di Avellino suorittaa paluun Alkon listoille toukokuussa. Conero DOCG (alle 25€) sekä Alto Adigen Moscato Giallo (alle 20€) saavat ensikosketuksen Suomen markkinoihin eikä Italian pinot noir (alle 18€) ole myöskään kovin usein nähty viini. Hieman marginaalisiahan nämä ovat, mutta jos nyt intialaistakin tuodaan, niin kyllä nämäkin paikkansa ansaitsevat.

Edullisemmassa kategoriassa hyllyihin saapuu alle 9,50€ Montepulciano d’Abruzzo luomuviini ja sille pariksi saman alueen Trebbiano samaan hintaryhmään. Campanian falanghina-rypäleestä tehty valkoviini (alle 9€) kuulostaa myös mielenkiintoiselta. Toivottavasti hapot riittävät.

Kesällä kuohuviinivalikoimaa täydentää uusi Prosecco DOCG (alle 18€). Tuolla hinnalla odotetaan huippuproseccoa. Heinäkuussa saapuu tarha Soave (alle 25€). Piemonten valikoima täydentyy Gattinaralla (alle 20€) sekä myöhemmin joulun 2011 alla viidenkympin Barololla. Myös Toscanan huippuihin on päätetty satsata. Listalle päätyvät niin Brunello (alle 60€), Toscana IGT (40-45€) kuin sangiovese Maremma di Toscanasta (alle 30€). Näistä viinin ystävät ovat mielissään.

Itävallan osasto saa 12 uutta jäsentä hyllyille. Grüner veltlinerin osalta valikoima on ilmeisesti täysi, sillä uusia haetaan vain Wienin alueelta. Jostain syystä tässä on haluttu kypsytystä kestävään viiniin valita nuori vuosikerta ja varastointia hyvin kestävä kierrekorkki tai lasisuljin. Ajatellaanko, että tämä seisoo pitkään hyllyssä?

Mielenkiintoisia ovat punaviini (alle 13€) joka jättää tilaa myös kansainvälisille lajikkeille osana sekoitusta, valikoimasta puuttunut pinot noir (alle 18€) sekä Thermenregionin alueella hyvin viihtyvä St. Laurent (alle 17€). Itävallasta löytyy nyt myös kaipaamani kalliimpi luomuviini. Kuitenkin alle 25€ luomu sauvignon blanc Itävallasta kuulostaa täsmähaulta viinille, joka on jo ainakin lähes valittu – toivottavasti hyvin.

Makeissa Itävaltalaisissa Alko etsii viinejä hintaskaalan alapäästä. Jos hyvin käy, niin onnistuakin voi, mutta toukokuun alle 11€ auslese ja marraskuun alle 25€ eiswein pikkupulloissa kuulostavat hieman liian edullisille, jotta laatu voisi olla sitä, mitä Itävallasta parhaimmillaan löytää.

Kanadasta etsitään kallista (alle 30€) punaviiniä. Haiskahtaa Vincorin ja Ch. Gruad-Larosen eli Group Taillanin Kanadan projektilta Osoyoos Larose. Sinänsä mainio Kanadan Bordeaux sattuu olemaan sopivasti jo Suomessa ravintolamyynnissä.

Libanonin samanhintainen haku lienee myös jo etukäteen suunniteltu. Olisi yllätys jos tammikuussa hyllyille ilmestyisi joku muu kuin tilausvalikoimassa jo oleva Ch. Musar. Jos vuosikertakin on sama 2003, niin saadaan 1,50€ alennus.

Portugalin valikoima kasvaa kymmenen viinin verran. Alle seitsemän euron rosee on tarkasti määritelty. Viinin tulee olla kahden rypälelajikkeen sekoite, joista toisen on oltava baga, castelão tai aragonês/tinta roriz. Kiinnostaako seitsemän euron roseen ostajaa oikeasti se, mistä oudosta portugalilaisesta rypäleestä viini on tehty. Tuskin. Samanlainen haku on IGP Tejon (kuka tietää edes missä se on?) haku viinistä (alle 8€), joka on vähintään kolmen rypälelajikkeen sekoite, joiden joukossa oltava castelão ja trincadeira. Mikähän on syy tällaisiin hakuihin? Keksin kolme vaihtoehtoa. 1) Alko haluaa rajata tulevien tarjousten ja oman työnsä määrää 2) Viini on jo valittu ja hausta tehdään niin paha, ettei kilpailijoita ole 3) Halutaan, että viini tehdään Suomen markkinoille. Saadaan siis sellaista, mitä ei missään muualla ole.  Kaikki kuulostavat oudoilta syiltä. Ehkä en keksi sitä oikeaa…

Selkeämmin muotoiltuja ja mielenkiintoisia hakuja ovat 100% alvarinho Vinho Verdestä (alle 14€) ja Douron viinit (alle 14,50€ ja alle 20€). Tosin tammettomuus tuossa edullisemmassa rajannee suurimman osan alueen viineistä pois, mikä lienee tarkoituskin. Myös kypsä vuoden 2000 tai 2001 viini Bairradasta tai Dourosta kuulostaa kiinnostavalta.

Ranskan valikoima lienee täysi, sillä vain 23 uutta viiniä näkee päivänvalon ensi vuonna. Tosin tähän varmaan tulee päälle Alkon omat ostot. Ranskan uusien viinien painopiste näyttäisi olevan Bordeaux’ssa, Loiressa ja muutamassa samppanjassa. Alsace ja Rhône, joiden kummankin valikoima on heikohko, korkeintaan tyydyttävä, loistavat täysin poissaolollaan. Samoin Burgundista etsitään vain paria Chablis’ta ja yhtä Volnayta. Joo tiedän – Burgundi on vaikea alue – viinit ovat kalliita eikä niitä kukaan osta ja Alkon normaalivalikoimassa on jo 17 punaista Burgundia kun Beaujolais’n viinit jätetään laskuista. Vertailun vuoksi Ruotsin Systeemissä on 119. Pelkästään Grand Cru tarhojen viinejä Systeemissä on yli puolet enemmän kuin kaikkia Burgundeja Alkossa yhteensä. Väitän että jonkinlainen siivu länsinaapurissa myytävistä Burgundeista matkaa lahden tänne puolelle siksi, että täällä ei ole mitään ostettavaa. Siellä myydäänkin viinit 19% katteella ja listoille hankitaan sellaisia tuottajia, jotka tunnetusti tekevät hyviä viinejä.

Täällä Suomessa voitaisiin aloittaa huokeammista, mutta hyvistä Burgundeista sen sijaan, että yritetään pitää valikoimassa yksi viini / kylä (ainakin Corton ja Vosne-Romanee puuttuvat siitäkin tavoitteesta). Olen ennenkin ehdottanut, että jos haluttaisiin oikeasti hyvää Burgundia kohtuu hintaan, kannattaisi Alkon hakea vähän kalliimpaa AC Bourgognea ja valita joku huipputuottajista. Hinta olisi toki AC Bourgognesta kova, mutta hinta-laatu suhde olisikin hyvä. Alkon nykyisellään myymää ”halpaa” Burgundia kun ei osta (eikä juo) kukaan. Kyläviinit tulevat sitten siihen päälle ja kyllä maailman johtavalla monopolilla pitää muutama huippuviinikin listoilla olla.

Muista hauista silmiin pistää edullisten viinien etsintä. Margaux alle 20€ ja Roseesamppanja alle 20€. Jotenkin luulen, että ne jotka ostavat Margaux’ta tai samppanjaa eivät nyt ihan joka euron perään katso, mutta voinhan olla väärässäkin. Ja jos hyvä löytyy tuohon hintaan, niin sehän on hienoa. Ja kyllähän rehellisyyden nimissä on todettava, että alle kahden kympin Louis Massing samppanja on kuuleman mukaan hyvin myynyt.

Jouluksi tulee lisää edullisempaa Bordeaux’ta, joiden haussa Alko haaveilee jopa Grand Cru’sta alle kolmen kympin. Aina voi yrittää ja voihan jotain löytyäkin, mutta tuskin mitään helmiä. Ja taas haluan olla väärässä. Toisaalta Bordeaux’n hinnat ovat kyllä maailmalla karanneet käsistä jo ajat sitten ja siinä mielessä on hyvä, että Alko yrittää hillitä hintojen nousua rajaamalla ostojensa hintaa.

Maaliskuussa on tulossa alle seitsemän euroa maksava vadelmanmakuinen vähäalkoholinen kuohuva aromatisoitu viini tai viinijuoma, jossa on vähintään 50 g/l sokeria. Kelle tämä on suunnattu? Teinitytöille vapuksi? Joo – olen lukenut Tim Hannin kritiikin, että viiniteollisuus ei ymmärrä kuluttajia, jotka pitävät makeasta kun heillä on niin herkkä makuaisti. Uskon täysin Hannin teoriaan, mutta tämä ei ole ratkaisu siihen kysymykseen. En kyllä ymmärrä yhtään. Jos alkoholin kulutusta nyt tässä maassa halutaan vähentää, niin ei se, että tuodaan makeita 5-8% alkoholia sisältäviä limuja myyntiin ainakaan kulutusta vähennä. Päinvastoin. Eikä ole taatusti mikään luomutuote. Rikkiä saa olla lujasti, että homma pysyy kasassa – muista aineista en uskalla lähteä edes arvailemaan.

Etelä-Ranskasta halutaan kesäksi tamminen luomu chardonnay sekä cabernet-merlot blendi. Aika varmat nakit ja alle 10 euroa. Tuossahan se viinipullon kipuraja menee. Kuitenkin luomun pitäisi olla vähän kalliimpaa, jotta myös viininvalmistus olisi enemmän luomua. Nythän näillä hinnoilla rypäleet viljellään luomuna, mutta valmistuksessa voidaan sitten olla vähän vähemmän luomuja. Toisaalta jos ollaan sopivasti teknoja, niin lopputulos voi yllättää intensiivisyydellään. Odotellaan. Syksyn mittaan saadaan luomua myös Bordeaux’sta hintaan alle 12€. Tässä voisi olla perus Bordeaux’n uusi menestys, mikäli luomua alettaisiin tehdä enemmän ja saataisiin se myytyä kohtuulliseen hintaan. Alkolta hyvä muistutus Bordeaux’n suuntaan.

Samppanjaosasto kasvaa lisää kesän korvalla, kun valikoimaan tulee rosee pikkupullossa hintaan alle 20€. Nyt ollaan hyvässä tasossa. Samppanjan ostajat maksavat tuon mielellään ja laatuakin saa tuolla rahalla. Odottelen loistavaa aperitiiviä kahdelle. Samassa hintaluokassa pysytään syksyllä kun listoille ilmaantuu luomusamppanja alle neljällä kympillä. Tässäkin hinta on kohdallaan ja on lupa odottaa mielenkiintoista uutuutta.

Lokakuun pinot (50-80%)-grenache sekoitus (alle 11€) lienee taas tilaustyö, mutta mukava ja moderni sellainen. Rhonesta löytyy innovatiivinen viinintuottajien yhteenliittymä, jolta tällainen viini löytyy. Hintaa on Alkon pitänyt vähän niistää – no jotainhan tilaustöistä pitää maksaa. Mitähän muuten tehdään jos suhteet muuttuu seuraavaan vuosikertaan? 2006:ssa rypäleiden suhde oli juuri päinvastainen.

Romaniastakin saadaan pari viiniä. Makea ja halpa valkoviini Murfatlarin alueelta on ollut listoilla iät ja ajat. Ilmeisesti legendaarin Murfatlar chardonnay 1985 (ja ainakin sen etiketit) on nyt loppu ja uutta tarvitaan. Vai tarvitaanko? Lisäksi halutaan punkkua Dealu Maren alueelta.

Saksan valikoima täydentyy 13:n viinillä, jotka on valittu monipuolisesti ja jotka täydentävät hyvin nykyistä valikoimaa. Erityisesti ilahduttavat Moselin ja Rheingaun keskihintaiset rieslingit,  Frankenin usein unohdettu silvaner sekä Pfalzin tai Württenbergin (miksei muuten voisi olla myös Badenista?) pinot noir. Myös makeat viinit pienissä pulloissa ovat mielekkäitä hankintoja. Libiksestä muovipullossa en innostu ihan hirveästi, mutta kai sellainenkin valikoimassa pitää sitten olla.

Kotimaisten viinien valikoima täydentyy makealla marjaviinillä ja kuohuviinillä. Suomalaisia pitäisi uskaltaa tarjoilla useammin ja rohkeammin. Maassa on monia hyviä tekijöitä. Näitä Alkoon lisää. Suomalaisia pientuottajia pitää suosia.

Unkarista etsitään peräti viittä viiniä. Grüner Veltliner Itävallan ulkopuolelta on mielenkiintoinen. Hinta (alle 7€) saattaa tosin vesittää koko jutun. Premium-hintainen cabernet-merlot sekoite lienee taas etukäteen jo mietitty. Viiden ja kuuden puttonyoksen Tokajit tulevat ensi jouluksi.

Uuden-Seelannin valikoima lisääntyy seitsemällä viinillä. Kauan kaivattu ensimmäinen Central Otagon pinot noir (alle 25€) saapuu maaliskuussa ja Marlborough’n ala-alueen Wairaun laakson  sauvignon blanc (alle 20€) kesäkuussa. Odottelemme siis hakua Awatere Valleyn viineille kun ala-alueita on lähdetty etsimään. Mielenkiinnolla odotan myös Central Otagon pinot gris’ta ja Marlborough’n chardonnayta. Valikoiman laajentuminen on oikean suuntaista. Myös Waiheke Islandin hinnakas (alle 45€) punaviini voi olla mielenkiintoinen – vaihtoehtoja ei liene kovin montaa. Lisäksi saamme pinot noirin Nelsonista (alle 13€) ja kuohuviinin sauvignon blancista (alle 14€).

Yhdysvalloista saamme 13 uutuutta ensi vuoden aikana. Positiivista on viileän ilmaston Chardonnayn etsintä (alle 25€) sekä New Yorkin osavaltion mukaan ottaminen ja vielä vähän paremmalla viinillä (alle 20€). Myös shiraz blendi voi olla mielenkiintoinen riippuen siitä minkä kanssa sitä satutaan blendaamaan.  Viognier (alle 10€), sauvignon blanc (alle 12€) ja kalliimpi merlot (alle 30€) ovat myös ihan toimivia lisäyksiä nykyvalikoimaan. Napan cabernet sen sijaan loistaa poissaolollaan. Meritagea (alle 20€) ja Kalifornian cabernet’ta haetaan (alle 25€) ja sen yhteydessä Napa on mainittu, mutta lisäksi olisi tarvittu selkeä Napan cabernet huippuviini. Jos valikoimaa ei haluta kasvattaa, olisi cabernet’n voinut ottaa nyt haettavan kalliin (alle 36€) Zinfandelin sijaan. Myös Oregonista voisi tuottaa jonkun kunnollisen pinot’n ja Washingtonista tarvittaisiin kunnon riesling ja puhdas syrah. Sen sijaan näitä 8€ chardonnayta, joita taas etsitään on valikoimassa ihan riittävästi.

Posted in viiniSuomi | Comments closed

Pisteitä viinille

Joudun aina silloin tällöin tilanteeseen, jossa minun pitää antaa viinille pisteitä. Tapanani on kysyä, mikä on arviointiasteikko ja miten sitä käytetään. Vastaukseksi saan usein kysyvän katseen ja kertauksen minimi ja maksimipisteistä. Tarkennettu kysymys asteikon käytöstä johtaa yleensä hiljaisuuteen tai kehotukseen aloittaa maistaminen. Jälkeenpäin tulee usein pohtineeksi, että mitähän taas tuli tehtyä.

Viinien (ja kaiken muunkin) pisteyttämisessä on monta sudenkuoppaa, joihin on helppo pudota. Kaikki on hyvin niin kauan kuin kulloinenkin media selkeästi raportoi, että pisteissä on kyse osanottajien henkilökohtaisesta mielipiteestä. Kun puhe siirtyy laadun arviointiin, tilanne vaikeutuu. Laadulla ja henkilökohtaisilla suosikeilla kun ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Laatu on nimittäin ihan objektiivinen (ei siis subjektiivinen) käsite. Laatua voi arvioida luotettavasti ja toistettavasti kunhan tietää mitä tekee. Laatua arvioidaan vertaamalla tuotetta tavoitteeseen. Pitää siis olla käsitys, mikä on tavoite, jotta voi arvioida tuliko sellaista kuin oli tarkoitus. Jos tuote on juuri sellaista kuin pitikin, niin lopputulos on huippulaatua – riippumatta siitä tykkääkö joku siitä vai ei. Jos lopputulos ei vastaa tavoitetta joko alittaen tai ylittäen on kyse huonosta laadusta. Lisäksi laadun arviointiin liittyy oleellisena osana yksimielisyysvaatimus. Arvioijien on tunnettava tuote ja sen laatutavoitteet ja oltava yksimielisiä kunkin tuotteen laadusta.

Laatuasteikot ovat luonteeltaan luokka-asteikkoja. Laatuluokkia on yleensä viisi joskus jopa yhdeksän. Asteikot on luotu niin, että virheiden suuruus ja vakavuus tiputtavat laatupisteitä. Laadun arviointi ei siis ole sitä, että annetaan pisteitä jollakin pikaisesti pystyyn pannulla asteikolla.

Viinien laadun arvioinnin ongelma on, ettei mitään yleisesti hyväksyttävää laatukuvausta ole olemassa. Toisaalta sellaiset tekijät kuin tasapaino, pituus, intensiteetti ja aromien moniulotteisuus liittyvät huippulaatuiseen viiniin. Näiden painotuksista ja vaikutuksista pisteisiin ollaan kuitenkin kovin erimielisiä.

Viinien arviointi on parhaimmillaan alan asiantuntijoiden ammattimaisia mielipiteitä siitä mikä heidän omasta mielestä on hyvää ja nautittavaa. Eikä siinä ole mitään pahaa – päinvastoin. Lukijalle on vain syytä kertoa, että kyse on mielipiteestä – ei laadusta. Karmeimmillaan viinien arviointi on sekalaisen ihmisjoukon antamien pisteiden keskiarvo, missä hajonta on niin suurta, että mikään tuote ei erotu toisesta. Kun yksi antaa yhdelle matalat pisteet ja toiselle korkeat ja toinen päinvastoin saadaan kaikille sama keskiarvo ja suuri hajonta. Tällainen vaara on viinikilpailuissa, joissa tuomarien valintaan ja koulutukseen ei kiinnitetä erityistä huomiota.

Viinien arvioinnissa käytettävät asteikot eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin nopeasti saattaisi kuvitella. Tunnetuin asteikoista on amerikkalaisten (Robert Parker, Wine Spectator, Stephen Tanzer…) käyttämä 100 pisteen asteikko, josta on tullut jonkinlainen viinimaailman standardi. Sadan pisteen asteikko pyrkii olemaan absoluuttinen laatuasteikko, johon kaikki maailman viinit sijoitetaan suhteessa toisiinsa. Siis 91 pisteen viini on laadullisesti parempi kuin 90 pisteen viini. 100 pisteen asteikko on tosin harhaanjohtava termi. Tämä amerikkalainen kouluasteikko alkaa 50:stä, johon lisätään pisteitä ulkonäöstä, tuoksusta ja aromeista, mausta ja flavorista sekä kehittymispotentiaalista. Nykyään pisteet annetaan suoraan ilman välivaiheita. Käytännössä alle 70 pisteen viinit ovat joko virheellisiä tai ainakin sellaisia, joita ei suositella. Näin 100 pisteen asteikon nimellä kulkeva asteikko on (korkeintaan) 30 pisteen (yksikön) asteikko. Nämä 30 pistettä on yleensä ryhmitelty noin 5 luokkaan, joiden alapuolelle on jätetty vielä luokka tai pari enemmän tai vähemmän viallisia viinejä varten.

96-100                                classic / extraordinary
90-95                                  outstanding / superior
85-89                                  very good
80-84                                  good
70-79                                  average
60-69                                  below average, drinkable but not recommended

Lisäksi 100 pisteen asteikkoon liittyy asteikoille tyypillinen asteikkopisteiden välisten erojen erisuuruus. Tällä tarkoitetaan sitä, että ero 88 ja 89 pisteen viinien välillä tuntuu ja ihmismielessä myös on paljon pienempi kuin ero 89 ja 90 pisteen viinien välillä. Sama ongelma on meidän suomalaisessa kouluasteikossa.

Brittien (Jancis Robinson, Clive Coates…) käyttämän 20 pisteen asteikon pohjana on 50-luvulla luotu UC Davis Quality Scale. Se perustuu pohjimmiltaan laatuominaisuuksien arviointiin. Lähtökohtana on, että virheetön tuote saa 20 pistettä ja virheistä pisteitä vähennetään. Alkuperäiseen tapaan käytettynä asteikko ei erottele hyvin tehtyjä viinejä toisistaan, vaan kaikkien pitäisi saada täydet pisteet. Siksi 20 pisteen asteikon käyttö on muuttunut vastaamaan 100 pisteen asteikon käyttöä.

Yleinen 20 pisteen asteikon käyttötapa on jättää ensimmäiset noin 10 pistettä virheellisille viineille ja käyttää vain pisteitä 11-20. 10 pisteen asteikko siis. Pisteisiin kuitenkin usein lisätään plussia ja puolikkaita (ei muuten yleensä miinuksia…). Näin 10 pisteen asteikosta muotoutuu kätevästi 30 yksikön asteikko, joka taas puolestaan jaetaan noin viiteen luokkaan (+ 1 tai 2 luokkaa enemmän tai vähemmän viallisille)

19-20                                  classic tai extraordinary
17-18                                  outstanding tai superior
15-16                                  very good
13-14                                  good
11-12                                  average
9-10                                    below average, drinkable but not recommended

Vaikka molempien asteikon käyttäjät esittävät pisteen ja jopa sen osien eroja viinien pisteytyksessä, johtavat molemmat pisteytystavat lopulta noin 7-luokkaiseen asteikkoon, joka toimii kohtuullisen hyvänä referenssinä kuluttajille. Käyttäytymistieteen oppikirjansa lukeneet tietävätkin, että tuo seitsemän on juuri se määrä luokkia, joita ihminen luotettavasti kykenee käyttämään.

Asteikkoa, jossa on seitsemän luokkaa (esim. Viinilehden käyttämä -1 – 5) on myös kritisoitu siitä, ettei se erottele huippuviinejä toisistaan, vaan kaikki saavat maksimipisteet. Näin tavallaan onkin. Kuitenkin juuri huippuviineissä laajempien asteikkojen käyttäjät ovat usein kaikkein erimielisimpiä. Tämä johtuu siitä, ettei viinejä pohjimmiltaan arvioida etukäteen sovittujen laatukriteerien mukaan vaan henkilökohtaisten mieltymysten perusteella. Tähän on tyytyminen niin kauan kunnes viinikirjoittajat yhdessä laativat yhteiset arviointikriteerit. Niitä odotellessa voidaan yrittää kehittää arviointimenetelmä, joka ei olisi liian laaja, mutta erottelisi huippuviinit toisistaan.

Onko ehdotuksia?

Posted in Viinin maistaminen | Comments closed