Bordeaux 2009

Olin eilen maistelemassa Bordeaux’n vuosikertaa 2009 ja muitakin hienoja vinejä. Tastingeissä on mukavaa. On hienoa huomata, kuinka me ihmiset olemme erilaisia ja tykkäämme eri asioista. Tastingin aikana luimme muiden antamia pisteitä viineistä ja lopuksi annoimme niitä vähän itsekin. Viinit maistettiin puolisokkona. Jokaisella oli kolme ääntä.

Pisteiden lasku oli taas kerran valaisevaa. Tykkäämiset jakautuivat vähän kuin naamakirjassa. Joku aina tykkää jostakin. Kaikki viinit saivat tykkäyspisteitämme. Jopa Petrus ja La Fleur Petrus saivat yhden pisteen kumpikin. Mouton Rothschild sai sentään 5 pistettä. Voittajakolmikko lukeutui testin edullisimpiin. Voittaja oli kiinalaisten juuri ostama Bellefont Belcier 13 pisteellä, toisena Trotanoy 8 pisteellä ja kolmantena Alter Ego de Palmer 6 pistettä.

Lienee hyväkin, ettei täällä pohjolan perukoilla niin paljon noista aatelisviineistä tykätä. Kalliitakin ovat. Ostakoon rikkaammat. Me voidaan täällä kyllä lukea singaporelais-amerikkalaisen kulttiaviisin pisteitä, mutta harvoin ne korreloivat suomalaisten viinintuntijoiden vastaaviin. Nytkin advokaatissa 100 pistettä saanut Petrus jätettiin täällä tylysti hännille. Mouton ja Hosanna (molemmat 99) olivat yhdessä Palmerin (97) kanssa sijoilla 4-6.

Helppo selitys on se, että me täällä annamme tykkäyspisteitä, mutta maailmalla annetaankin pisteitä viinien laadusta. Ei vakuuta. Kaveri antaa ensin pisteet jossain haarukassa ja muuttaa niitä sitten vuoden-parin päästä parhaassa tapauksessa haarukan ulkopuolelle. Ei kai viinin laatu nyt noin äkkiä muutu? Tastingissä joku pohdiskeli, että gurun oma kellari alkaa olla täynnä, niin voi sitten nostaa pisteitä ja myydä vinkut pois. Ei tyhmempi idea. Mutta tietty pelkkää kateellisten spekulaatiota

Bordeaux 2009 vuosikerta on eilisen perusteella hyvin kypsä ja muhkea. Tanniinit ovat kypsät ja hedelmän kypsyys on useimmissa viineissä vähintäänkin riittävää. Viinien rakenteen hallinta on ollut kuumana vuonna vaikeampaa. Alkoholi on vahvasti esillä tuoden makuun lämmittävyyttä ja jopa polttavuutta. Happoja on niukemmin. Kypsän hedelmän, runsaan alkoholin ja runsaan uuden tammen yhdistelmä ei ole helppo hallittava. Entisaikojen eleganssi, tasapainoinen hapokkuus ja pienet karheudet pyrasiinista ovat kateissa. Näihin pehmo-bordoihin ei paljon tarvitse cokista sekoitella.

Mutta miksi rypäleet sitten kerätään niin myöhään? Tanniinien pehmeyden ja hedelmän kypsyyden perusteella sadonkorjuun olisi hyvin voinut hoitaa viikkoa, paria aikaisemmin. Selitys löytyy meidän tastingistä. Alkoholi on hyvää. Voittajaviinissä oli etiketin mukaan 15% alkoholia. Ja harvoin alkoholin määrää etiketissä liioitellaan.

Omien muistiinpanojeni mukaan vain Petrus oli onnistunut piilottamaan 14,5% alkoholin lähes huomaamattomaksi. Moutonin ja pikkuveli Petit Moutonin sekä Talbot’n alkoholit olivat prosentin puolitoista kaikkia muita alempia. Mistähän se kertoo? Onko täällä poimijat olleet ajoissa liikkeellä? Moutonien osalta tämä on mahdollista. Talbot’n osalta epäilen painovirhettä etiketissä. Toisaalta en yllättyisi myöskään alkoholin poistosta käänteisosmoosilla. Tietääkö kukaan onko paronittarella uusia leluja?

Näin maistettiin
1. Bellefon Belcier 13p, 15%, RP 91
2. Providance 8p, 14,5%, RP 94
3. Alter Ego de Palmer 6p, 14%, RP 91
4. Palmer 5p, 14,5%, RP 97
Hosanna 5p, 14,5%, RP 99
Mouton Rothschild 5p, 13%, RP 99
7. Trotanoy 3p, 14,5%, RP 98
8. Talbot 2p, 13%, RP 91
9. Petit Mouton 1p, 13%, RP 90
Lafon-Rochet 1p, 14%, RP 90
Lafleur-Petrus 1p, 14%, RP 97
Petrus 1p, 14,5%, RP 100

Ai niin. Omat pisteeni menivät Petrukselle, Moutonille ja Alter Egolle.

This entry was posted in Maistettua and tagged . Bookmark the permalink. Both comments and trackbacks are currently closed.