Mitä Suomi juo 2011

Valtion alkoholimonopoli Alko on julkaissut ostosuunnitelmansa myös loppuvuodelle 2011. Tulevat viinimaailman trendit, jotka täyttävät monopolin hyllyt ensi vuoden aikana ovat nyt siis nähtävillä. Kaiken kaikkiaan Alko näyttää noudattavan aikaisempaa niukkaa linjaansa. Joitain mielenkiintoisia uutuuksia on odottettavissa, mutta mitään radikaalia remonttia ei ole luvassa. Uusia viinimaita ja -alueita etsitään. Joskus aiheesta, mutta välillä tunttu, että vain tilastojen vuoksi. Uudesta maailmasta Uusi-Seelanti ja Chile täydentyvät mukavasti ja Euroopan puolelta Italiasta tulee mielenkiintoisemmat uutuudet. Vähäalkoholiset, mutta runsassokeriset näyttävät olevan vuoden hittituotteita. Kuulostaa kansan huijaamiselta. Vaikka alkoholia onkin vähemmän energiamäärät pysyvät.  Tutkailin tulevia uutuuksia, joista seuraavassa kommentteja maa kerrallaan.

Vuosi alkaa tipattoman tammikuun merkeissä alkoholittomilla viineillä, joita saattaa tulla jopa neljä erilaista. Alkuperää, rypälelajiketta tai hintaa ei ole määritelty – mikä tahansa siis käy. Kesäkuulle haetaan vielä kahta lisää samalla periaatteella.

Argentiinasta Alko etsii ensivuodeksi 14 uutta viiniä. Uutuudet ovat laidasta laitaan luomu roseesta Mendozan tarha malbeciin. Luomuroseen  7,49€ hintaraja kuulostaa matalalta. Luomu kun on aina vähän kalliimpaa tehdä. Luomu nousee vahvemmin esiin loppuvuodesta kun valikoima kasvaa valkoisella (max 8,99€) ja punaisella luomuviinillä (max 9,49€). Nämäkin edullisia, joten aika tiukoille Alko luomutuottajat pistää. Pirskahtelevaa alle 8 euron puolimakeaa kahden tai useamman rypälelajikkeen sekoitusta en kaipaa, mutta kai sitäkin sitten joku ostaa.  Sen sijaan Mendozan korkealla olevista ala-alueista tulevaa shiraz’ta (max 17,90€) odotan huhtikuussa mielenkiinnolla.

Australiasta Alkolla on toiveissa 16 uutta viiniä. Alkuvuoden kiinnostavimmat ovat alle kympin pinot noir ja alle 12 euron chardonnay-viognier sekä arvokkaampi tamminen chardonnay – miksi muuten vaaditaan tamminen? Yhdeksän euron durif ei liene mikään suuri kaupallinen menestys ja kolmen tai useamman rypälelajikkeen sekoite, joista yhden on oltava dolcetto (alle 10€) kuulostaa oudolta täsmähaulta.

Loppuvuonna Alko panee paremmaksi. Eden Valley riesling (alle 17€) ja chardonnay (alle 20€), Adelaide Hills chardonnay (alle 13€), Barossa shiraz (alle 20€) ja McLaren Vale cabernet sauvignon (alle 20€) ovat kaivattuja täydennyksiä valikoimiin. Etenkin laadukkaat chardonnayt ovat puuttuneet valikoimasta lähes täysin. Myös viileän Central Rangen syrah (alle 10€) kuulostaa mielenkiintoiselta.

Vähäalkoholiset viinit ovat olleet maailmalla nousussa jo hetken aikaa ja näyttävät nyt saapuvan tännekin. Loppukesästä saamme nauttia Australialaisesta vähäalkoholisesta (max 10%) makeasta 50-100 g/l Cabernet Sauvignonista (alle 8€). Keskeyttämällä käyminen saadaan moinen viini tehtyä ja makeus saattaa vielä parahiksi peittää monet virheet, joita kuivassa olisi. Mutta mikä järki on myydä makeaa Cabernet’ta ihan vaan siksi, että siinä on vähän alkoholia, kun sama energia on kuitenkin sokerina mukana? Limsaa saa ruokakaupasta ja sen voi kukin lisätä itse viiniinsä, jos haluaa.

Ehkä vähän enemmän ymmärrän makeaa pirskahtelevaa valkoviiniä (alle 10% ja alle 10€), vaikka siinäkin tapauksessa saman efektin saa aikaiseksi lisäämällä valkkariin spraittia. Huikeita kotimaisia mehutuotteita saa samaan hintaan ja jos haluaa nauttia alkoholittomasta kuohujuomasta, niin pienellä lisäinvestoinnilla saa oikeasti hyvää mustaherukka- tai karpalokuohua (www.kuohujuoma.fi). Miksei Alko tue kotimaista ja etsi niitä myyntiin?

Chile on suomalaisten suosikkimaa ja sieltä listalle halutaan 20 uutuutta. Chilen valikoima Alkossa on ollut edullisten viinien osalta kattava ja nyt saadaan kaivattua täydennystä 10-30 euron kategoriaan. Hyvä niin. Chilen paikallinen lajike carmenére nostaa profiiliaan ja sen myötä Alkoon saapuu kaksikin uutta viiniä (alle 14€ ja alle 20€). Alko etsii usein uusia rypäleitä vähän turhankin innokkaasti, mutta tällä kertaa helmikuussa saapuva carignan Maulesta (alle 19€) ja syyskuun sauvignon gris (alle 11€) ovat oivallisia täydennyksiä valikoimaan. Myös syrah’t Casablancasta tai San Antoniosta (alle 18€) ja Elquista tai Limarista (alle 20€) kuulostavat hyvin mielenkiintoisilta. Toivottavasti alkoholipitoisuudet pysyvät kurissa. Uusia alueita Alko myös haluaa listoilleen ja siinäkin on Chilen osalta onnistuttu, kun myymälöihin saapuu BioBion pinot noir (alle 10€). Uutuuslistan täydentävät kolmenkympin cabernet Maiposta ja tarhapinot Casablancasta (alle 25€). Luomuviiniksi halutaan Chilestä kolmen tai useamman rypälelajikkeen sekoite hintaan alle 9€. Eikö olisi aika jo nostaa luomunkin tasoa, eikä ostaa blendinä sitä, mikä muista tuotteista jää yli?

Espanjan viinit olivat ennen suomalaisten ykkössuosikkeja, mutta nyt on Chile ajanut ohi. Silti uutuuslistaan haetaan peräti 32 uutta viiniä. Halvimmat halutaan alle 6 euron kategoriaan, mikä Suomen veroasteella ja Alkon 56% katteella tarkoittaa noin 1,50€ ostohintaa sisältäen tuottajan kaikkien työntekijöiden palkan, viininviljelyn, valmistuksen, pullotuksen, sulkimen, logistiikan Alkon keskusvarastolle ja maahantuojan katteen. Alle kuuden euron ”brut” kuohuviinin ja punaviinin laatua ei ole vaikea arvata. Sitä saa mitä tilaa.

Myös Espanjasta halutaan puoli-ilmaisia luomuviinejä sinänsä innovatiivisissa ja ympäristöystävällisissä uusissa pakkauksissa. Litran tetra alle 8€ ja 1,5 litran pussi alle 16€ puolikuivaa valkoviiniä sekä punaviinipullo alle 8€ eivät herätä suuria lupauksia. Cava hintaan alle 9,50€ kuulostaa jo hieman paremmalta. Luomuhan tarkoittaa sitä, että tuottaja viljelee rypäleet luonnonmukaisesti ilman tuholaismyrkkyjä ja torjunta-aineita. Käytännössä hinnan tulisi olla korkeampi kuin ei-luomun, sillä vaikka säästöjä syntyy jää sato usein pienemmäksi, mutta usein laadukkaammaksi. Käytännössä voi hyvin olla, että nämä luomuviinit sitten valmistusvaiheessa höystetään vähemmän luomuisilla menetelmillä. Ainakin rikin käyttö saattaa olla runsasta, sillä sitä tarvitaan suojaamaan viiniä hapettumiselta erityisesti tetrassa ja pussissa. Ja jos vielä rypäleet eivät ole ihan priimaa, niin lisää tarvitaan estämään haihtuvien happojen muodostuminen. Toivottavasti olen väärässä.

Mutta on Espanjasta tulevissa uusissa viineissä mielenkiintoistakin. Tammikuussa listoille tuleva nuori ja edullinen (alle 7€) Vino de la Tierra Castilla y León sauvignonista ja verdejosta voi olla hyvinkin raikas kesäviini. Samoin kesäkuussa tuleva Ruedan sauvignon blanc (alle 13€). Gran Reserva Cava lienee Cavan ystävien mieleen. Luulisin tosin, että hyvästä gran reservasta oltaisiin valmiit maksamaan vähän enemmänkin kuin max 12,90€. Rosee Cava pinot noirista (alle 20€) täydentää mukavasti valikoimaa.  Tempranillo Ribeirasta (alle 13€) ja Torosta (alle 10€) ovat hyvä lisä valikoimiin. Samoin Rias Baixas, jonka haussa hinta on kohdallaan (alle 20€) ja vaatimus uudesta vuosikerrasta perusteltu. Uusia alueita etsitään taas. Niistä onnistunut on haku Madridin alueelta, josta on viini jo ollutkin ainakin tilausvalikoimassa samoin kuin muutamaan huipputilaan kohdistuva haku Vinos de Pago-viinistä.  Mallorcan viini lienee turistien pyytämä. Toivottavasti maistuu yhtä hyvältä täällä ensi syksyn pimeydessä kuin kesällä Mallorcan rannoilla. Tuntematta Mallorcan viinejä sen tarkemmin, hinta vaikuttaa melko kovalta (alle 15€).

Etelä-Afrikasta haetaan kymmentä viiniä, joista neljä on edullista (alle 6,50€ tai alle 8€). Halvemmat näistä tulevat mistä sattuu saamaan (ei rajattua aluetta) ja kalliimmat Svartlandista. uuden reilun kaupan viinin hinta (alle 12€) alkaa jo kuulostaa reilulta. Kuohuviinejä tulee kaksi – molemmat roseita, mutta hyvin erityyppisiä. Kalliimpi on kuiva pinot noirin ja chardonnayn sekoitus (alle 16€), josta voisi odottaa kilpailijaa Espanjan rosee Cavalle. Halvempi on taasen vähäalkoholinen (max 10%) ja runsassokerinen (max 100 g/l) ja tulee myyntiin lokakuussa. Jos näitä nyt on pakko olla, niin miksi niitä myydään pimeimpänä syksynä? Luulisi, että vappu ja kesä olisivat potentiaalisempaa aikaa.

Lisää viinimaita saadaan helmikuussa Alkon listoille ottamalla yksi viini Intiasta (alle 11€) ja yksi joko Etelä-Koreasta, Kiinasta tai Thaimaasta (alle 14€). Olisi mielenkiintoista kuulla mitä lisäarvoa nämä tuovat sen lisäksi, että monopolin vuosikertomukseen voi taas kirjoittaa kuinka monesta maasta viinejä on saatavilla. Lähinnä näillä kasvatetaan Alkon kuluja. Onhan Kiina toki yksi maailman suurimpia viinin tuottajia, mutta laadulla se ei ole ainakaan vielä häikäissyt – kopioinnilla ehkä enemmän. Hintaakin aasialaisella saa olla reilusti yli reilun kaupan ja luomuviinien – reilua?

Italiasta saadaan kolmekymmentä uutuutta, joiden joukossa mielenkiintoisia uusia alueita. Pääpaino on asiallisesti 10-20 euron hintakategoriassa. Valtellina superiore (alle 18€) ja Toscanan Cortona (alle 17€) saapuvat kevään aikana samoin kuin kuohuva Franciacorta (alle 25€). Myös Fiano di Avellino suorittaa paluun Alkon listoille toukokuussa. Conero DOCG (alle 25€) sekä Alto Adigen Moscato Giallo (alle 20€) saavat ensikosketuksen Suomen markkinoihin eikä Italian pinot noir (alle 18€) ole myöskään kovin usein nähty viini. Hieman marginaalisiahan nämä ovat, mutta jos nyt intialaistakin tuodaan, niin kyllä nämäkin paikkansa ansaitsevat.

Edullisemmassa kategoriassa hyllyihin saapuu alle 9,50€ Montepulciano d’Abruzzo luomuviini ja sille pariksi saman alueen Trebbiano samaan hintaryhmään. Campanian falanghina-rypäleestä tehty valkoviini (alle 9€) kuulostaa myös mielenkiintoiselta. Toivottavasti hapot riittävät.

Kesällä kuohuviinivalikoimaa täydentää uusi Prosecco DOCG (alle 18€). Tuolla hinnalla odotetaan huippuproseccoa. Heinäkuussa saapuu tarha Soave (alle 25€). Piemonten valikoima täydentyy Gattinaralla (alle 20€) sekä myöhemmin joulun 2011 alla viidenkympin Barololla. Myös Toscanan huippuihin on päätetty satsata. Listalle päätyvät niin Brunello (alle 60€), Toscana IGT (40-45€) kuin sangiovese Maremma di Toscanasta (alle 30€). Näistä viinin ystävät ovat mielissään.

Itävallan osasto saa 12 uutta jäsentä hyllyille. Grüner veltlinerin osalta valikoima on ilmeisesti täysi, sillä uusia haetaan vain Wienin alueelta. Jostain syystä tässä on haluttu kypsytystä kestävään viiniin valita nuori vuosikerta ja varastointia hyvin kestävä kierrekorkki tai lasisuljin. Ajatellaanko, että tämä seisoo pitkään hyllyssä?

Mielenkiintoisia ovat punaviini (alle 13€) joka jättää tilaa myös kansainvälisille lajikkeille osana sekoitusta, valikoimasta puuttunut pinot noir (alle 18€) sekä Thermenregionin alueella hyvin viihtyvä St. Laurent (alle 17€). Itävallasta löytyy nyt myös kaipaamani kalliimpi luomuviini. Kuitenkin alle 25€ luomu sauvignon blanc Itävallasta kuulostaa täsmähaulta viinille, joka on jo ainakin lähes valittu – toivottavasti hyvin.

Makeissa Itävaltalaisissa Alko etsii viinejä hintaskaalan alapäästä. Jos hyvin käy, niin onnistuakin voi, mutta toukokuun alle 11€ auslese ja marraskuun alle 25€ eiswein pikkupulloissa kuulostavat hieman liian edullisille, jotta laatu voisi olla sitä, mitä Itävallasta parhaimmillaan löytää.

Kanadasta etsitään kallista (alle 30€) punaviiniä. Haiskahtaa Vincorin ja Ch. Gruad-Larosen eli Group Taillanin Kanadan projektilta Osoyoos Larose. Sinänsä mainio Kanadan Bordeaux sattuu olemaan sopivasti jo Suomessa ravintolamyynnissä.

Libanonin samanhintainen haku lienee myös jo etukäteen suunniteltu. Olisi yllätys jos tammikuussa hyllyille ilmestyisi joku muu kuin tilausvalikoimassa jo oleva Ch. Musar. Jos vuosikertakin on sama 2003, niin saadaan 1,50€ alennus.

Portugalin valikoima kasvaa kymmenen viinin verran. Alle seitsemän euron rosee on tarkasti määritelty. Viinin tulee olla kahden rypälelajikkeen sekoite, joista toisen on oltava baga, castelão tai aragonês/tinta roriz. Kiinnostaako seitsemän euron roseen ostajaa oikeasti se, mistä oudosta portugalilaisesta rypäleestä viini on tehty. Tuskin. Samanlainen haku on IGP Tejon (kuka tietää edes missä se on?) haku viinistä (alle 8€), joka on vähintään kolmen rypälelajikkeen sekoite, joiden joukossa oltava castelão ja trincadeira. Mikähän on syy tällaisiin hakuihin? Keksin kolme vaihtoehtoa. 1) Alko haluaa rajata tulevien tarjousten ja oman työnsä määrää 2) Viini on jo valittu ja hausta tehdään niin paha, ettei kilpailijoita ole 3) Halutaan, että viini tehdään Suomen markkinoille. Saadaan siis sellaista, mitä ei missään muualla ole.  Kaikki kuulostavat oudoilta syiltä. Ehkä en keksi sitä oikeaa…

Selkeämmin muotoiltuja ja mielenkiintoisia hakuja ovat 100% alvarinho Vinho Verdestä (alle 14€) ja Douron viinit (alle 14,50€ ja alle 20€). Tosin tammettomuus tuossa edullisemmassa rajannee suurimman osan alueen viineistä pois, mikä lienee tarkoituskin. Myös kypsä vuoden 2000 tai 2001 viini Bairradasta tai Dourosta kuulostaa kiinnostavalta.

Ranskan valikoima lienee täysi, sillä vain 23 uutta viiniä näkee päivänvalon ensi vuonna. Tosin tähän varmaan tulee päälle Alkon omat ostot. Ranskan uusien viinien painopiste näyttäisi olevan Bordeaux’ssa, Loiressa ja muutamassa samppanjassa. Alsace ja Rhône, joiden kummankin valikoima on heikohko, korkeintaan tyydyttävä, loistavat täysin poissaolollaan. Samoin Burgundista etsitään vain paria Chablis’ta ja yhtä Volnayta. Joo tiedän – Burgundi on vaikea alue – viinit ovat kalliita eikä niitä kukaan osta ja Alkon normaalivalikoimassa on jo 17 punaista Burgundia kun Beaujolais’n viinit jätetään laskuista. Vertailun vuoksi Ruotsin Systeemissä on 119. Pelkästään Grand Cru tarhojen viinejä Systeemissä on yli puolet enemmän kuin kaikkia Burgundeja Alkossa yhteensä. Väitän että jonkinlainen siivu länsinaapurissa myytävistä Burgundeista matkaa lahden tänne puolelle siksi, että täällä ei ole mitään ostettavaa. Siellä myydäänkin viinit 19% katteella ja listoille hankitaan sellaisia tuottajia, jotka tunnetusti tekevät hyviä viinejä.

Täällä Suomessa voitaisiin aloittaa huokeammista, mutta hyvistä Burgundeista sen sijaan, että yritetään pitää valikoimassa yksi viini / kylä (ainakin Corton ja Vosne-Romanee puuttuvat siitäkin tavoitteesta). Olen ennenkin ehdottanut, että jos haluttaisiin oikeasti hyvää Burgundia kohtuu hintaan, kannattaisi Alkon hakea vähän kalliimpaa AC Bourgognea ja valita joku huipputuottajista. Hinta olisi toki AC Bourgognesta kova, mutta hinta-laatu suhde olisikin hyvä. Alkon nykyisellään myymää ”halpaa” Burgundia kun ei osta (eikä juo) kukaan. Kyläviinit tulevat sitten siihen päälle ja kyllä maailman johtavalla monopolilla pitää muutama huippuviinikin listoilla olla.

Muista hauista silmiin pistää edullisten viinien etsintä. Margaux alle 20€ ja Roseesamppanja alle 20€. Jotenkin luulen, että ne jotka ostavat Margaux’ta tai samppanjaa eivät nyt ihan joka euron perään katso, mutta voinhan olla väärässäkin. Ja jos hyvä löytyy tuohon hintaan, niin sehän on hienoa. Ja kyllähän rehellisyyden nimissä on todettava, että alle kahden kympin Louis Massing samppanja on kuuleman mukaan hyvin myynyt.

Jouluksi tulee lisää edullisempaa Bordeaux’ta, joiden haussa Alko haaveilee jopa Grand Cru’sta alle kolmen kympin. Aina voi yrittää ja voihan jotain löytyäkin, mutta tuskin mitään helmiä. Ja taas haluan olla väärässä. Toisaalta Bordeaux’n hinnat ovat kyllä maailmalla karanneet käsistä jo ajat sitten ja siinä mielessä on hyvä, että Alko yrittää hillitä hintojen nousua rajaamalla ostojensa hintaa.

Maaliskuussa on tulossa alle seitsemän euroa maksava vadelmanmakuinen vähäalkoholinen kuohuva aromatisoitu viini tai viinijuoma, jossa on vähintään 50 g/l sokeria. Kelle tämä on suunnattu? Teinitytöille vapuksi? Joo – olen lukenut Tim Hannin kritiikin, että viiniteollisuus ei ymmärrä kuluttajia, jotka pitävät makeasta kun heillä on niin herkkä makuaisti. Uskon täysin Hannin teoriaan, mutta tämä ei ole ratkaisu siihen kysymykseen. En kyllä ymmärrä yhtään. Jos alkoholin kulutusta nyt tässä maassa halutaan vähentää, niin ei se, että tuodaan makeita 5-8% alkoholia sisältäviä limuja myyntiin ainakaan kulutusta vähennä. Päinvastoin. Eikä ole taatusti mikään luomutuote. Rikkiä saa olla lujasti, että homma pysyy kasassa – muista aineista en uskalla lähteä edes arvailemaan.

Etelä-Ranskasta halutaan kesäksi tamminen luomu chardonnay sekä cabernet-merlot blendi. Aika varmat nakit ja alle 10 euroa. Tuossahan se viinipullon kipuraja menee. Kuitenkin luomun pitäisi olla vähän kalliimpaa, jotta myös viininvalmistus olisi enemmän luomua. Nythän näillä hinnoilla rypäleet viljellään luomuna, mutta valmistuksessa voidaan sitten olla vähän vähemmän luomuja. Toisaalta jos ollaan sopivasti teknoja, niin lopputulos voi yllättää intensiivisyydellään. Odotellaan. Syksyn mittaan saadaan luomua myös Bordeaux’sta hintaan alle 12€. Tässä voisi olla perus Bordeaux’n uusi menestys, mikäli luomua alettaisiin tehdä enemmän ja saataisiin se myytyä kohtuulliseen hintaan. Alkolta hyvä muistutus Bordeaux’n suuntaan.

Samppanjaosasto kasvaa lisää kesän korvalla, kun valikoimaan tulee rosee pikkupullossa hintaan alle 20€. Nyt ollaan hyvässä tasossa. Samppanjan ostajat maksavat tuon mielellään ja laatuakin saa tuolla rahalla. Odottelen loistavaa aperitiiviä kahdelle. Samassa hintaluokassa pysytään syksyllä kun listoille ilmaantuu luomusamppanja alle neljällä kympillä. Tässäkin hinta on kohdallaan ja on lupa odottaa mielenkiintoista uutuutta.

Lokakuun pinot (50-80%)-grenache sekoitus (alle 11€) lienee taas tilaustyö, mutta mukava ja moderni sellainen. Rhonesta löytyy innovatiivinen viinintuottajien yhteenliittymä, jolta tällainen viini löytyy. Hintaa on Alkon pitänyt vähän niistää – no jotainhan tilaustöistä pitää maksaa. Mitähän muuten tehdään jos suhteet muuttuu seuraavaan vuosikertaan? 2006:ssa rypäleiden suhde oli juuri päinvastainen.

Romaniastakin saadaan pari viiniä. Makea ja halpa valkoviini Murfatlarin alueelta on ollut listoilla iät ja ajat. Ilmeisesti legendaarin Murfatlar chardonnay 1985 (ja ainakin sen etiketit) on nyt loppu ja uutta tarvitaan. Vai tarvitaanko? Lisäksi halutaan punkkua Dealu Maren alueelta.

Saksan valikoima täydentyy 13:n viinillä, jotka on valittu monipuolisesti ja jotka täydentävät hyvin nykyistä valikoimaa. Erityisesti ilahduttavat Moselin ja Rheingaun keskihintaiset rieslingit,  Frankenin usein unohdettu silvaner sekä Pfalzin tai Württenbergin (miksei muuten voisi olla myös Badenista?) pinot noir. Myös makeat viinit pienissä pulloissa ovat mielekkäitä hankintoja. Libiksestä muovipullossa en innostu ihan hirveästi, mutta kai sellainenkin valikoimassa pitää sitten olla.

Kotimaisten viinien valikoima täydentyy makealla marjaviinillä ja kuohuviinillä. Suomalaisia pitäisi uskaltaa tarjoilla useammin ja rohkeammin. Maassa on monia hyviä tekijöitä. Näitä Alkoon lisää. Suomalaisia pientuottajia pitää suosia.

Unkarista etsitään peräti viittä viiniä. Grüner Veltliner Itävallan ulkopuolelta on mielenkiintoinen. Hinta (alle 7€) saattaa tosin vesittää koko jutun. Premium-hintainen cabernet-merlot sekoite lienee taas etukäteen jo mietitty. Viiden ja kuuden puttonyoksen Tokajit tulevat ensi jouluksi.

Uuden-Seelannin valikoima lisääntyy seitsemällä viinillä. Kauan kaivattu ensimmäinen Central Otagon pinot noir (alle 25€) saapuu maaliskuussa ja Marlborough’n ala-alueen Wairaun laakson  sauvignon blanc (alle 20€) kesäkuussa. Odottelemme siis hakua Awatere Valleyn viineille kun ala-alueita on lähdetty etsimään. Mielenkiinnolla odotan myös Central Otagon pinot gris’ta ja Marlborough’n chardonnayta. Valikoiman laajentuminen on oikean suuntaista. Myös Waiheke Islandin hinnakas (alle 45€) punaviini voi olla mielenkiintoinen – vaihtoehtoja ei liene kovin montaa. Lisäksi saamme pinot noirin Nelsonista (alle 13€) ja kuohuviinin sauvignon blancista (alle 14€).

Yhdysvalloista saamme 13 uutuutta ensi vuoden aikana. Positiivista on viileän ilmaston Chardonnayn etsintä (alle 25€) sekä New Yorkin osavaltion mukaan ottaminen ja vielä vähän paremmalla viinillä (alle 20€). Myös shiraz blendi voi olla mielenkiintoinen riippuen siitä minkä kanssa sitä satutaan blendaamaan.  Viognier (alle 10€), sauvignon blanc (alle 12€) ja kalliimpi merlot (alle 30€) ovat myös ihan toimivia lisäyksiä nykyvalikoimaan. Napan cabernet sen sijaan loistaa poissaolollaan. Meritagea (alle 20€) ja Kalifornian cabernet’ta haetaan (alle 25€) ja sen yhteydessä Napa on mainittu, mutta lisäksi olisi tarvittu selkeä Napan cabernet huippuviini. Jos valikoimaa ei haluta kasvattaa, olisi cabernet’n voinut ottaa nyt haettavan kalliin (alle 36€) Zinfandelin sijaan. Myös Oregonista voisi tuottaa jonkun kunnollisen pinot’n ja Washingtonista tarvittaisiin kunnon riesling ja puhdas syrah. Sen sijaan näitä 8€ chardonnayta, joita taas etsitään on valikoimassa ihan riittävästi.

This entry was posted in viiniSuomi. Bookmark the permalink. Both comments and trackbacks are currently closed.